Vappu is BÄK!

Kesälomat on lomailtu ja äitiysloma vasta aluillaan. Vappu on viettänyt kesällä niin paljon aikaa mökillä, että siitä on tullut ihan mettäläinen. Melkein vuosi ollaan oltu tauolla kaikesta treenaamisesta, mutta nyt ollaan taas kehissä. Aloitettiin koiralle kivoimmasta lajista, eli agilitystä. Kahdet treenit on takana eikä tuo paljoa muistuttelua onneksi tarvinut.

Ensimmäisellä kerralla uusi kouluttaja pisti suoraan tekemään pitkää rataa ilman kontakteja. Kepeillä oli suurimpia ongelmia, kun Vappu meinasi jättää aina ne pari viimeistä väliin. Niitä siis pitänee taas hinkata. Itse huomasin olevani aivan rapakunnossa, sen verran hengästytti tunnin jälkeen. Huoh.

Eilen oli toiset treenit ja johan oli aivan eri meininki. Yhden hepulikohtauksen jälkeen pystyin toteamaan, että lajin viihdearvo on edelleen korkealla. ;-) Vappu oli nopea, ketterä ja KUUNTELEVAINEN. Se ei ole mikään oikea sana, mutta koira oikeasti seurasi mihin sitä ohjasin, vaikka vauhtia olikin paljon. Täytyy olla supertyytyväinen. Tällä kertaa kepitkin menivät hyvin, mutta A:n alastulo on edelleen hurja... Nyt kostautuu kun sitä ei alusta pitäen harjoiteltu kunnolla.

Todella ihanaa vaan treenata omaksi ja koiran iloksi ilman kisapaineita. Jos kaikki menee hyvin jatkossakin, niin voisihan sitä harkita kilpailulisenssin ottamista ensi vuodelle. Tai sitten vain tyydytään epiksiin, ei sekään olisi hullumpi vaihtoehto kun Vappukin täyttää jo 7 vuotta keväällä.

Termiitti koiraksi

Miksei kukaan kertonut koiraa ottaessa, että ne syövät kaiken? Ihan KAIKEN.
Kohta kuusi vuotta ollaan tämän kanssa eletty ja silti se jaksaa aina välillä yllättää. Enpä olisi minäkään konkari uskonut, että jopa tuikkukynttilät pistellää poskeen paremman puutteessa. :/ Oltiin muutama tunti poissa, niin karkean arvion mukaan Vappu oli syönyt 5-8 tuikkua, vain muutama folionriekale ja steariinin murusia todistusaineistona. Mitäs jätin pöydälle, niin.

2010 oli aika plus miinus nolla…

Mitä saimme aikaan viime vuonna? Itse olen aika lailla pettynyt tuloksiin, joista jäi puuttumaan mm. agilityn nousu-nollat. Agilityyn satsattiin eniten ja siitä myös odotin aika paljon enemmän kuin mitä nyt KoiraNetistä voi lukea…

http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FIN19621/05&R=111

Harrastamamme lajit 2010 tärkeysjärjestyksessä:

Agility: 7 hylkyä, 1 tulos (13,02 / sij. 10.)
Suuren suuri pettymys kaiken kaikkiaan. Kisaamisen lopetin elokuuhun kun huomasin, että kisakäyttäytyminen (hepulit ja karkailu) vain pahentuivat. Miksi kiusata itseään ja maksaa vain yleisön viihdyttämisestä, syksyn käytimmekin tehokkaaseen treenaamiseen Alman johdolla. Kauden viimeisissä treeneissä saimme ihan yksityisopetusta ja Vappu toimi hienosti! Hiukan sääli ottaa tähän väliin nyt puolen vuoden treenitauko, mutta kyllähän me jatkamme sitten ensi syksynä taas. Toivottavasti ihan kaikki opittu ei pääse unohtumaan, itse kun tykkään tästä lajista edelleen eniten.

Mejä: AVO2, AVO0
Harmittaa, ykkönen on ollut lähellä niin monta kertaa ettei muista tuloskista pysty olemaan tyytyväinen. Vappu osaa jäljestää, mutta kokeisiin pääseminen on vaikeaa ja siksi kaksi starttia vuodessa on meille aika maksimi. Hiukan haaveilen jos jaksaisin vielä keväällä käydä yhdessä kokeessa, mutta syksyllä sitten viimeistään. Mejässä ja metsässä liikkumisessa on jotain sellaista viehätystä, mistä tykkään kerta kerralta enemmän. Ehkä meidän pitäisi ensi syksynä panostaa jäljestämiseen agilityn sijasta?

Toko: ALO2 (joukkue-SM)
Ainoa laji, mihin olen todella tyytyväinen! Tokotulos oli meidän kisakauden valopilkku, koska noin isoista kisoista en uskaltanut odottaa mitään. Paikallamakuusta 10, tästä on hyvä jatkaa! Tokoilua voisi tietysti itsekseen treenata koko kevään, mutta saa nähdä miten oma motivaatio siihen riittää. Kisaamaan tekisi mieli, Vappu ainakin on pienellä muistuttelulla ihan kisakunnossa ja ykkösiä on lupa jo odottaa.

Nome: -
Periaatteessa mun pitäisi olla tyytyväinen siihen harppaukseen, mikä otettiin riistan kanssa kun Vappu saatiin pakottamalla kantamaan varista. Kuitenkin nome on meille se laji, mikä on tuottanut valtavan kasan pettymyksiä (treenimäärä suhteutettuna tuloksiin). Nomea ei olla treenattu kuukausiin ja muutenkin noutotreenit ovat syksyllä ja talvella jääneet agilityn jalkoihin. Blondien treeniporukka on hajonnut, joten ei sitä itsekseen tule oikein treenattua, varsinkin kun kisatavoitteita ei ole. Edelleenkään en luovuta tämän asian kanssa, vaikken taippareista haaveilekaan. Pidetään tämä jatkossakin meidän neloslajina. ;-)

2011:
Nyt on sattuneesta syystä alkanut kevään ja kesän kestävä treenipaussi, joten vuodelle 2011 en uskalla asettaa tavoitteita. Haaveilen mejässä ja agilityssä kisaamisesta, mutta vasta syksyllä nähdään missä tilanteessa ollaan ja kannattaako koko lisenssiä tälle vuodelle ostaa. Vappu täyttää parin kuukauden päästä jo 6 vuotta, joten toivottavasti se pysyy terveenä ja jaksaa syttyä jatkossakin. Muuta en uskalla tälle vuodelle koiraharrastuksesta toivoa. Onneksi tuo koira vaikuttaisi olevan aika onnellinen ihan sohvakoiran roolissa. ;-)

Päivitystauko ohi!

Kyllä me ollaan edelleen treenattu, vaikka blogin päivittäminen onkin jäänyt. Vapaa-aika on ollut ihan olematonta ja se näkyy ihan vaan laiskuutena kaiken ylimääräisen työn suhteen.

Sunnuntaina oltiin taas vilkkaalla päällä Purinan agi-treeneissä. Vauhtia Vapulla kyllä piisasi, hyvä kun nahoissaan pysyi. :-D Nähtiinpä sellaiset kisahepulitkin ihan radan alussa, liekö syynä parin viikon treenitauko vai nakkipussi, mutta Vappu oli ihan holtiton. Eipä ole vielä asiaa kisoihin, ei.

Alma teki meille kimurantin vajaan 20 esteen radan johon kuului putki-kolmikko, aita-syheröä, puomi ja kepit tiukalla sisäänmenokulmalla. Tämän parin heikoin lenkki on selkeästi minä. Kaikki aika radalla menee siihen kun keskityn koiran perässä pysymiseen ja yritän samalla muistaa mille esteelle suunnataan seuraavaksi. Koiran unohdan ihan täysin. :-( Mutta kun se on niin helkkarin nopea! Jos ohjaan puomille, ei ole toivoakaan että ehtisin mukaan varmistamaan alasmenokontaktit. Henki hädin tuskin pihisi oman vuoron jälkeen, puuh.

Olin kyllä todella iloinen kun Vappu nautti koko rahan edestä. Painoa on tippunut kilon-pari verran (turkkia varmaan toiset samanlaiset) ja hieronnassa avattu selkäkin taisi toimia oikein moitteettomasti. Vanha Rouva jaksaa yhä painaa täysillä!

Pohjanoteeraus 25.9.

Eilen käytiin agi-kisoissa Purinalla vetämässä pari rataa. Sairastelun vuoksi ei olla päästy treeneihin moneen viikkoon, joten taas mentiin vähän kokeilemaan. Ulkona tehtiin harkkakentällä muutaman kerran keppejä, hyppyjä ja A.ta. Ja kuinkas ollakaan, Vappu sai hepulit useamman kerran ja karkasi ties kuinka monta kertaa! Voi syvä hävetys. Rengasta ei suostunut menemään millään, keppejä ei kertaakaan kunnolla. Kylläpä lupaili hyvää kisaa ajatellen. Käytiin vielä toiveikkaina koirapuistossa, mutta sielläkään ei ollut yhtään leikkikaveria kenen kanssa olisi voinut pahimman virran tappaa.

Eka rata:
Hyppykimara heti alkuun. Istutin Vapun ihan ekan esteen taakse, ettei saisi taas päähänsä kiertää sitä (se on aina ollut lopun alkua). Todella laiskasti lähti liikkeelle, ei ollenkaan omaan tyyliinsä. Kummasti sitten kolmannen hypyn jälkeen karkasi ulos radalta, suoraan kanttiinin ovesta sisään! Tuomari totesi vain että haepa koira pois. Pah ja pyh, ei päästy edes vauhtiin! Kun puhutaan huonoista ja hyvistä hyllyistä, niin tämä oli kyllä kaikkien aikojen surkein hylly.

Toka rata:
Pelasin varman päälle ja lähetin Vapun ihan vierestä, melkein lentävänä. Nyt vauhtia olikin jo paljon paremmin, mutta pirulainen kävi koskemassa A:ta ja hylly siis siitäkin. Loppurata meni ihan ok; renkaalla ei mitään ongelmaa, kepit muistaakseni täydellisesti ja keinu hiukan lentävänä. Lopussa karkasi kyllä A:lle ja siitä viimeistään olisi tullut hylly. Ei jäänyt hyvä mieli näistä kisoista.

Taidan jättää kisaamisen toistaiseksi. Ihan järjetöntä käydä hakemassa hylkyjä peräjälkeen, kun koira ei selvästikään ole kiinnostunut mun ohjauksia kuuntelemaan. Meillä on TAAS joku yhteistyöongelma nyt meneillään. Katsotaan mitä Alma meille keksii, kun päästään taas pitkästä aikaa aloittamaan Purinalla treenaaminen. Onhan agility kivaa vaikkei kisaisikaan, mutta en tiedä miten jaksan itse sellaisesta harrastuksesta motivoitua.

”Varsinainen tehoimuri - kulkee kovaa ja imee verenhajua kaukaa”

Näin kirjoitti Vapun arvostelulomakkeeseen tuomari Mikko Ahde.

Käytiin 12.9. GR:n mejä-mestaruudessa asti muistuttelemassa, miten sitä oikein jäljestettiinkään. Edellisestä verijäljestä tosiaan on jo aikaa 2,5 kuukautta (oltiin 13.6. kokeessa). Itse olen ollut sen verran sairaana, että jälleen kerran ”unohtui” tehdä mitään treeniä. Kyllähän se Vappu osaa…

Loimaan maastot olivat aivan ihanat ja helppokulkuiset, taas kerran sattui jälkipariksi mukava mies. Käypä mulla aina hyvä tuuri. ;-) Kelikin oli hiukan sateinen, eli juuri täydellinen jäljestykseen.

Vapun jälki oli todella helppokulkuinen, suorastaan päiväkävelyllä oltiin. Vauhtia jouduin taas hillitsemään, mutta omasta mielestäni Vapun vauhti oli huomattavasti totuttua rauhallisempaa. Jäljestystyyli on tosin muuttunut ilmavainuiseksi ja varmaan kymmenisen kertaa huomasin käveleväni riistapolkua pitkin. Hirvittävää, mutta onneksi Vappu myös osasi pysytellä oikean jäljen perässä. Harmittavasti juuri ennen ensimmäistä kulmaa Vappu meni riistapolkua pitkin autotielle asti – hukka. Ensimmäistä kertaa molemmat makaukset merkattiin todella tarkasti, mistä olen hyvin iloinen. Yleensä ainakin toinen on oikaistu jo kaukaa…

Loppumatka oli aikamoista kimpoilua jäljen päällä ja sivulla ja ties kuinka ristiin rastiin siellä mentiin. Ihan mielivaltaista sinkoilua. Tuomari hämmästeli Vapun jäljestystyyliä, kun koira näytti ettei sillä ollut pienintäkään haisua mihin pitäisi mennä (nenä ei käynyt ollenkaan), mutta kummasti se vain pysyi jäljen tuntumassa. Ties vaikka olisi tuurilla vetänyt kaadolle asti. ;-)
Ensimmäistä kertaa kannustin Vappua useamman kerran. Aina pysähdyttäessä (noh, ainakin vauhdin hidastuessa) kuiskasin ”jälki, etsi jälki”. Tuntui auttavan, ihan kuin olisi tarvinut muistuttelua mitä siellä oltiinkaan tekemässä.

Pia oli meillä oppaana (hahaa, vihdoinkin pääsi Vapun kyytiin!) ja kaadolla jäljestyksen jälkeen käännyin tyytyväisenä huikkaamaan, että eihän meillä nyt niin kova vauhti ollutkaan. Pia ja tuomari pudistelivat tyrmistyneinä päitään ja totesivat yhteen ääneen, että vauhtia oli ja paljon. Jäljestysaika 14 minuuttia ja siihenhän sisältyi yksi hukka. Mun mielestä oltiin ihan päiväkävelyllä! Vauhtisokeutta ilmassa, kenties?

Itse olin oppaana jäljellä, jonka koira sai 1-tuloksen. Tämä koira jäljesti omasta mielestäni to-del-la hitaasti, jäi matkalla mm. pureskelemaan keppejä, kierimään, kuseskelemaan. Sillä ei ollut mihinkään kiire, mutta kummasti vain piti mielessä mitä siellä oli tarkoitus tehdä. Olin jo varma että aikaraja tulisi vastaan, mutta lopuksi tuomari totesi että sillä koiralla oli ihanteellinen vauhti. Minä olin aivan ”???”. Siis voi jessus, jos se oli ihanteellista, niin mä voin heittää hanskat tiskiin välittömästi. Tai palata mejän pariin joskus Vapun ollessa joku veteraani-jalkapuoli.

Meille siis tuloksena 36 pistettä ja AVO2. Eikä saatu edes Paras Yritys -pokaalia!! :-D Jos joku ei tiedä, niin niitä meillä on jo kaapissa useampi. ;-) Kyllä se puuttuva ykkönen on tiukassa, ei voi muuta todeta.

Vuosisadan hepulit!

Juuri niin. Hullunrohkea kisakauden avaus Vantaan Ojangossa 28.8. tuotti agilityradalta hyllyn, kun Vappu kiersi ensimmäisen esteen ja veti sellaiset hepulit, että oksat pois! Kurkku kipeänä karjuin ja huusin, lopuksi seisoin vain kädet lanteilla ja odotin rouvan rauhoittuvan. Ne hepulikierrokset tuntuivat loputtomilta (ja sitä ne varmasti olivatkin).
Tuomari Ritva Herrala suositteli meitä kuitenkin suorittamaan radan, jotta Vappu tietäisi kuka käskee. Itse olisin ollut valmis pistämään koiran autoon odottamaan seuraavaa talvea. Tai vaikka kesää.

Rata oli todella vaikea 1-luokan radaksi, hylly siitä olisi tullut joka tapauksessa. Vappu sai kuitenkin purettua paineita ja toimi yllättävän hyvin tiukoissa ohjauksissa. Putkeen meni väärästä päästä enkä oikeastaan kehtaa edes tunnustaa, mutta puomin alastulokontaktit menivät reippaasti yli... Alma kyllä antaa sapiskaa, kun mentiin kisaamaan vaikka kontaktit eivät todellakaan ole kunnossa. :/

Hyppyrata meni onneksi huomattavasti paremmin. Harmillisesti kepeiltä tuli ensin kielto ja sitten mokailtiin niillä jotain muutakin, joten lopputulos oli 10 virhepistettä ja aikaylitys -> 13,02. Mä olen ihan tyytyväinen tulokseen ja siihen, että riemu on taas palannut. Mutta miksi se menee näin laidasta laitaan?? Olisi kerrankin vauhdikas olematta noin hillitön.

Oli muuten todella hyvin järjestetyt HSKH:n kisat! Hyppyrata oli rakennettu erikseen ja odotusaika starttien välillä todella pieni. Yleensä joutuu odottelemaan ihan tuskaisen kauan suoritusten välillä, mutta nyt saa HSKH kyllä täydet pisteet aikataulutuksesta. Meiltä meni matkoineen koko hommaan alle 4 tuntia! Ja se on koiraharrastuksessa kuulkaas todella vähän. :)