Kyllä me ollaan edelleen treenattu, vaikka blogin päivittäminen onkin jäänyt. Vapaa-aika on ollut ihan olematonta ja se näkyy ihan vaan laiskuutena kaiken ylimääräisen työn suhteen.
Sunnuntaina oltiin taas vilkkaalla päällä Purinan agi-treeneissä. Vauhtia Vapulla kyllä piisasi, hyvä kun nahoissaan pysyi. :-D Nähtiinpä sellaiset kisahepulitkin ihan radan alussa, liekö syynä parin viikon treenitauko vai nakkipussi, mutta Vappu oli ihan holtiton. Eipä ole vielä asiaa kisoihin, ei.
Alma teki meille kimurantin vajaan 20 esteen radan johon kuului putki-kolmikko, aita-syheröä, puomi ja kepit tiukalla sisäänmenokulmalla. Tämän parin heikoin lenkki on selkeästi minä. Kaikki aika radalla menee siihen kun keskityn koiran perässä pysymiseen ja yritän samalla muistaa mille esteelle suunnataan seuraavaksi. Koiran unohdan ihan täysin. :-( Mutta kun se on niin helkkarin nopea! Jos ohjaan puomille, ei ole toivoakaan että ehtisin mukaan varmistamaan alasmenokontaktit. Henki hädin tuskin pihisi oman vuoron jälkeen, puuh.
Olin kyllä todella iloinen kun Vappu nautti koko rahan edestä. Painoa on tippunut kilon-pari verran (turkkia varmaan toiset samanlaiset) ja hieronnassa avattu selkäkin taisi toimia oikein moitteettomasti. Vanha Rouva jaksaa yhä painaa täysillä!
maanantai 22. marraskuuta 2010
sunnuntai 26. syyskuuta 2010
Pohjanoteeraus 25.9.
Eilen käytiin agi-kisoissa Purinalla vetämässä pari rataa. Sairastelun vuoksi ei olla päästy treeneihin moneen viikkoon, joten taas mentiin vähän kokeilemaan. Ulkona tehtiin harkkakentällä muutaman kerran keppejä, hyppyjä ja A.ta. Ja kuinkas ollakaan, Vappu sai hepulit useamman kerran ja karkasi ties kuinka monta kertaa! Voi syvä hävetys. Rengasta ei suostunut menemään millään, keppejä ei kertaakaan kunnolla. Kylläpä lupaili hyvää kisaa ajatellen. Käytiin vielä toiveikkaina koirapuistossa, mutta sielläkään ei ollut yhtään leikkikaveria kenen kanssa olisi voinut pahimman virran tappaa.
Eka rata:
Hyppykimara heti alkuun. Istutin Vapun ihan ekan esteen taakse, ettei saisi taas päähänsä kiertää sitä (se on aina ollut lopun alkua). Todella laiskasti lähti liikkeelle, ei ollenkaan omaan tyyliinsä. Kummasti sitten kolmannen hypyn jälkeen karkasi ulos radalta, suoraan kanttiinin ovesta sisään! Tuomari totesi vain että haepa koira pois. Pah ja pyh, ei päästy edes vauhtiin! Kun puhutaan huonoista ja hyvistä hyllyistä, niin tämä oli kyllä kaikkien aikojen surkein hylly.
Toka rata:
Pelasin varman päälle ja lähetin Vapun ihan vierestä, melkein lentävänä. Nyt vauhtia olikin jo paljon paremmin, mutta pirulainen kävi koskemassa A:ta ja hylly siis siitäkin. Loppurata meni ihan ok; renkaalla ei mitään ongelmaa, kepit muistaakseni täydellisesti ja keinu hiukan lentävänä. Lopussa karkasi kyllä A:lle ja siitä viimeistään olisi tullut hylly. Ei jäänyt hyvä mieli näistä kisoista.
Taidan jättää kisaamisen toistaiseksi. Ihan järjetöntä käydä hakemassa hylkyjä peräjälkeen, kun koira ei selvästikään ole kiinnostunut mun ohjauksia kuuntelemaan. Meillä on TAAS joku yhteistyöongelma nyt meneillään. Katsotaan mitä Alma meille keksii, kun päästään taas pitkästä aikaa aloittamaan Purinalla treenaaminen. Onhan agility kivaa vaikkei kisaisikaan, mutta en tiedä miten jaksan itse sellaisesta harrastuksesta motivoitua.
Eka rata:
Hyppykimara heti alkuun. Istutin Vapun ihan ekan esteen taakse, ettei saisi taas päähänsä kiertää sitä (se on aina ollut lopun alkua). Todella laiskasti lähti liikkeelle, ei ollenkaan omaan tyyliinsä. Kummasti sitten kolmannen hypyn jälkeen karkasi ulos radalta, suoraan kanttiinin ovesta sisään! Tuomari totesi vain että haepa koira pois. Pah ja pyh, ei päästy edes vauhtiin! Kun puhutaan huonoista ja hyvistä hyllyistä, niin tämä oli kyllä kaikkien aikojen surkein hylly.
Toka rata:
Pelasin varman päälle ja lähetin Vapun ihan vierestä, melkein lentävänä. Nyt vauhtia olikin jo paljon paremmin, mutta pirulainen kävi koskemassa A:ta ja hylly siis siitäkin. Loppurata meni ihan ok; renkaalla ei mitään ongelmaa, kepit muistaakseni täydellisesti ja keinu hiukan lentävänä. Lopussa karkasi kyllä A:lle ja siitä viimeistään olisi tullut hylly. Ei jäänyt hyvä mieli näistä kisoista.
Taidan jättää kisaamisen toistaiseksi. Ihan järjetöntä käydä hakemassa hylkyjä peräjälkeen, kun koira ei selvästikään ole kiinnostunut mun ohjauksia kuuntelemaan. Meillä on TAAS joku yhteistyöongelma nyt meneillään. Katsotaan mitä Alma meille keksii, kun päästään taas pitkästä aikaa aloittamaan Purinalla treenaaminen. Onhan agility kivaa vaikkei kisaisikaan, mutta en tiedä miten jaksan itse sellaisesta harrastuksesta motivoitua.
keskiviikko 15. syyskuuta 2010
”Varsinainen tehoimuri - kulkee kovaa ja imee verenhajua kaukaa”
Näin kirjoitti Vapun arvostelulomakkeeseen tuomari Mikko Ahde.
Käytiin 12.9. GR:n mejä-mestaruudessa asti muistuttelemassa, miten sitä oikein jäljestettiinkään. Edellisestä verijäljestä tosiaan on jo aikaa 2,5 kuukautta (oltiin 13.6. kokeessa). Itse olen ollut sen verran sairaana, että jälleen kerran ”unohtui” tehdä mitään treeniä. Kyllähän se Vappu osaa…
Loimaan maastot olivat aivan ihanat ja helppokulkuiset, taas kerran sattui jälkipariksi mukava mies. Käypä mulla aina hyvä tuuri. ;-) Kelikin oli hiukan sateinen, eli juuri täydellinen jäljestykseen.
Vapun jälki oli todella helppokulkuinen, suorastaan päiväkävelyllä oltiin. Vauhtia jouduin taas hillitsemään, mutta omasta mielestäni Vapun vauhti oli huomattavasti totuttua rauhallisempaa. Jäljestystyyli on tosin muuttunut ilmavainuiseksi ja varmaan kymmenisen kertaa huomasin käveleväni riistapolkua pitkin. Hirvittävää, mutta onneksi Vappu myös osasi pysytellä oikean jäljen perässä. Harmittavasti juuri ennen ensimmäistä kulmaa Vappu meni riistapolkua pitkin autotielle asti – hukka. Ensimmäistä kertaa molemmat makaukset merkattiin todella tarkasti, mistä olen hyvin iloinen. Yleensä ainakin toinen on oikaistu jo kaukaa…
Loppumatka oli aikamoista kimpoilua jäljen päällä ja sivulla ja ties kuinka ristiin rastiin siellä mentiin. Ihan mielivaltaista sinkoilua. Tuomari hämmästeli Vapun jäljestystyyliä, kun koira näytti ettei sillä ollut pienintäkään haisua mihin pitäisi mennä (nenä ei käynyt ollenkaan), mutta kummasti se vain pysyi jäljen tuntumassa. Ties vaikka olisi tuurilla vetänyt kaadolle asti. ;-)
Ensimmäistä kertaa kannustin Vappua useamman kerran. Aina pysähdyttäessä (noh, ainakin vauhdin hidastuessa) kuiskasin ”jälki, etsi jälki”. Tuntui auttavan, ihan kuin olisi tarvinut muistuttelua mitä siellä oltiinkaan tekemässä.
Pia oli meillä oppaana (hahaa, vihdoinkin pääsi Vapun kyytiin!) ja kaadolla jäljestyksen jälkeen käännyin tyytyväisenä huikkaamaan, että eihän meillä nyt niin kova vauhti ollutkaan. Pia ja tuomari pudistelivat tyrmistyneinä päitään ja totesivat yhteen ääneen, että vauhtia oli ja paljon. Jäljestysaika 14 minuuttia ja siihenhän sisältyi yksi hukka. Mun mielestä oltiin ihan päiväkävelyllä! Vauhtisokeutta ilmassa, kenties?
Itse olin oppaana jäljellä, jonka koira sai 1-tuloksen. Tämä koira jäljesti omasta mielestäni to-del-la hitaasti, jäi matkalla mm. pureskelemaan keppejä, kierimään, kuseskelemaan. Sillä ei ollut mihinkään kiire, mutta kummasti vain piti mielessä mitä siellä oli tarkoitus tehdä. Olin jo varma että aikaraja tulisi vastaan, mutta lopuksi tuomari totesi että sillä koiralla oli ihanteellinen vauhti. Minä olin aivan ”???”. Siis voi jessus, jos se oli ihanteellista, niin mä voin heittää hanskat tiskiin välittömästi. Tai palata mejän pariin joskus Vapun ollessa joku veteraani-jalkapuoli.
Meille siis tuloksena 36 pistettä ja AVO2. Eikä saatu edes Paras Yritys -pokaalia!! :-D Jos joku ei tiedä, niin niitä meillä on jo kaapissa useampi. ;-) Kyllä se puuttuva ykkönen on tiukassa, ei voi muuta todeta.
Käytiin 12.9. GR:n mejä-mestaruudessa asti muistuttelemassa, miten sitä oikein jäljestettiinkään. Edellisestä verijäljestä tosiaan on jo aikaa 2,5 kuukautta (oltiin 13.6. kokeessa). Itse olen ollut sen verran sairaana, että jälleen kerran ”unohtui” tehdä mitään treeniä. Kyllähän se Vappu osaa…
Loimaan maastot olivat aivan ihanat ja helppokulkuiset, taas kerran sattui jälkipariksi mukava mies. Käypä mulla aina hyvä tuuri. ;-) Kelikin oli hiukan sateinen, eli juuri täydellinen jäljestykseen.
Vapun jälki oli todella helppokulkuinen, suorastaan päiväkävelyllä oltiin. Vauhtia jouduin taas hillitsemään, mutta omasta mielestäni Vapun vauhti oli huomattavasti totuttua rauhallisempaa. Jäljestystyyli on tosin muuttunut ilmavainuiseksi ja varmaan kymmenisen kertaa huomasin käveleväni riistapolkua pitkin. Hirvittävää, mutta onneksi Vappu myös osasi pysytellä oikean jäljen perässä. Harmittavasti juuri ennen ensimmäistä kulmaa Vappu meni riistapolkua pitkin autotielle asti – hukka. Ensimmäistä kertaa molemmat makaukset merkattiin todella tarkasti, mistä olen hyvin iloinen. Yleensä ainakin toinen on oikaistu jo kaukaa…
Loppumatka oli aikamoista kimpoilua jäljen päällä ja sivulla ja ties kuinka ristiin rastiin siellä mentiin. Ihan mielivaltaista sinkoilua. Tuomari hämmästeli Vapun jäljestystyyliä, kun koira näytti ettei sillä ollut pienintäkään haisua mihin pitäisi mennä (nenä ei käynyt ollenkaan), mutta kummasti se vain pysyi jäljen tuntumassa. Ties vaikka olisi tuurilla vetänyt kaadolle asti. ;-)
Ensimmäistä kertaa kannustin Vappua useamman kerran. Aina pysähdyttäessä (noh, ainakin vauhdin hidastuessa) kuiskasin ”jälki, etsi jälki”. Tuntui auttavan, ihan kuin olisi tarvinut muistuttelua mitä siellä oltiinkaan tekemässä.
Pia oli meillä oppaana (hahaa, vihdoinkin pääsi Vapun kyytiin!) ja kaadolla jäljestyksen jälkeen käännyin tyytyväisenä huikkaamaan, että eihän meillä nyt niin kova vauhti ollutkaan. Pia ja tuomari pudistelivat tyrmistyneinä päitään ja totesivat yhteen ääneen, että vauhtia oli ja paljon. Jäljestysaika 14 minuuttia ja siihenhän sisältyi yksi hukka. Mun mielestä oltiin ihan päiväkävelyllä! Vauhtisokeutta ilmassa, kenties?
Itse olin oppaana jäljellä, jonka koira sai 1-tuloksen. Tämä koira jäljesti omasta mielestäni to-del-la hitaasti, jäi matkalla mm. pureskelemaan keppejä, kierimään, kuseskelemaan. Sillä ei ollut mihinkään kiire, mutta kummasti vain piti mielessä mitä siellä oli tarkoitus tehdä. Olin jo varma että aikaraja tulisi vastaan, mutta lopuksi tuomari totesi että sillä koiralla oli ihanteellinen vauhti. Minä olin aivan ”???”. Siis voi jessus, jos se oli ihanteellista, niin mä voin heittää hanskat tiskiin välittömästi. Tai palata mejän pariin joskus Vapun ollessa joku veteraani-jalkapuoli.
Meille siis tuloksena 36 pistettä ja AVO2. Eikä saatu edes Paras Yritys -pokaalia!! :-D Jos joku ei tiedä, niin niitä meillä on jo kaapissa useampi. ;-) Kyllä se puuttuva ykkönen on tiukassa, ei voi muuta todeta.
lauantai 28. elokuuta 2010
Vuosisadan hepulit!
Juuri niin. Hullunrohkea kisakauden avaus Vantaan Ojangossa 28.8. tuotti agilityradalta hyllyn, kun Vappu kiersi ensimmäisen esteen ja veti sellaiset hepulit, että oksat pois! Kurkku kipeänä karjuin ja huusin, lopuksi seisoin vain kädet lanteilla ja odotin rouvan rauhoittuvan. Ne hepulikierrokset tuntuivat loputtomilta (ja sitä ne varmasti olivatkin).
Tuomari Ritva Herrala suositteli meitä kuitenkin suorittamaan radan, jotta Vappu tietäisi kuka käskee. Itse olisin ollut valmis pistämään koiran autoon odottamaan seuraavaa talvea. Tai vaikka kesää.
Rata oli todella vaikea 1-luokan radaksi, hylly siitä olisi tullut joka tapauksessa. Vappu sai kuitenkin purettua paineita ja toimi yllättävän hyvin tiukoissa ohjauksissa. Putkeen meni väärästä päästä enkä oikeastaan kehtaa edes tunnustaa, mutta puomin alastulokontaktit menivät reippaasti yli... Alma kyllä antaa sapiskaa, kun mentiin kisaamaan vaikka kontaktit eivät todellakaan ole kunnossa. :/
Hyppyrata meni onneksi huomattavasti paremmin. Harmillisesti kepeiltä tuli ensin kielto ja sitten mokailtiin niillä jotain muutakin, joten lopputulos oli 10 virhepistettä ja aikaylitys -> 13,02. Mä olen ihan tyytyväinen tulokseen ja siihen, että riemu on taas palannut. Mutta miksi se menee näin laidasta laitaan?? Olisi kerrankin vauhdikas olematta noin hillitön.
Oli muuten todella hyvin järjestetyt HSKH:n kisat! Hyppyrata oli rakennettu erikseen ja odotusaika starttien välillä todella pieni. Yleensä joutuu odottelemaan ihan tuskaisen kauan suoritusten välillä, mutta nyt saa HSKH kyllä täydet pisteet aikataulutuksesta. Meiltä meni matkoineen koko hommaan alle 4 tuntia! Ja se on koiraharrastuksessa kuulkaas todella vähän. :)
Tuomari Ritva Herrala suositteli meitä kuitenkin suorittamaan radan, jotta Vappu tietäisi kuka käskee. Itse olisin ollut valmis pistämään koiran autoon odottamaan seuraavaa talvea. Tai vaikka kesää.
Rata oli todella vaikea 1-luokan radaksi, hylly siitä olisi tullut joka tapauksessa. Vappu sai kuitenkin purettua paineita ja toimi yllättävän hyvin tiukoissa ohjauksissa. Putkeen meni väärästä päästä enkä oikeastaan kehtaa edes tunnustaa, mutta puomin alastulokontaktit menivät reippaasti yli... Alma kyllä antaa sapiskaa, kun mentiin kisaamaan vaikka kontaktit eivät todellakaan ole kunnossa. :/
Hyppyrata meni onneksi huomattavasti paremmin. Harmillisesti kepeiltä tuli ensin kielto ja sitten mokailtiin niillä jotain muutakin, joten lopputulos oli 10 virhepistettä ja aikaylitys -> 13,02. Mä olen ihan tyytyväinen tulokseen ja siihen, että riemu on taas palannut. Mutta miksi se menee näin laidasta laitaan?? Olisi kerrankin vauhdikas olematta noin hillitön.
Oli muuten todella hyvin järjestetyt HSKH:n kisat! Hyppyrata oli rakennettu erikseen ja odotusaika starttien välillä todella pieni. Yleensä joutuu odottelemaan ihan tuskaisen kauan suoritusten välillä, mutta nyt saa HSKH kyllä täydet pisteet aikataulutuksesta. Meiltä meni matkoineen koko hommaan alle 4 tuntia! Ja se on koiraharrastuksessa kuulkaas todella vähän. :)
tiistai 17. elokuuta 2010
Kesätauko on päättynyt!
Käytiin eilen muutaman kuukauden agility-tauon jälkeen kokeilemassa miltä rata taas tuntuu. Ja hyvältähän se tuntui kaikilla koirilla!
Alma rakensi kahden putken väliin neliöön neljä hyppyestettä, joita suoritettiin erilaisilla kuvioilla. Uskomattoman hienosti ja nopeasti Vappu radat suoritti, eikä edes yrittänyt karata putkeen tiukoissa mutkissa. Kesätauko on tehnyt hyvää myös kuuntelemisen kannalta, eli mentiin mihin minä ohjasin.
Lopuksi kokeiltiin hieman tasapainoilua huterahkon muurin päällä. Onneksi Vappu ei pelkää tuollaisia tilanteita, tosin kropan hallintaa pitää vielä harjoittaa.
Onneksi tuolla Kalasatamassa on enää yksi treenikerta. Suorastaan vihaan ajaa sinne ruuhkassa, ja jälleen kerran onnistuin navigaattorista huolimatta eksymään kotiin päin tultaessa... Naisautoilijat, hmm. Lokakuussa jatketaan sitten taas Purinalla sunnuntaivuoroja! Jee!
Alma rakensi kahden putken väliin neliöön neljä hyppyestettä, joita suoritettiin erilaisilla kuvioilla. Uskomattoman hienosti ja nopeasti Vappu radat suoritti, eikä edes yrittänyt karata putkeen tiukoissa mutkissa. Kesätauko on tehnyt hyvää myös kuuntelemisen kannalta, eli mentiin mihin minä ohjasin.
Lopuksi kokeiltiin hieman tasapainoilua huterahkon muurin päällä. Onneksi Vappu ei pelkää tuollaisia tilanteita, tosin kropan hallintaa pitää vielä harjoittaa.
Onneksi tuolla Kalasatamassa on enää yksi treenikerta. Suorastaan vihaan ajaa sinne ruuhkassa, ja jälleen kerran onnistuin navigaattorista huolimatta eksymään kotiin päin tultaessa... Naisautoilijat, hmm. Lokakuussa jatketaan sitten taas Purinalla sunnuntaivuoroja! Jee!
perjantai 6. elokuuta 2010
Roturace 2010
Ylivoimaisesti hauskin laji on löytynyt! Olimme Vapun kanssa mukana GR:n joukkueessa Roturace-tapahtumassa, mikä on rotujen välinen leikkimielinen pikajuoksukisa Hyvinkään Vinttikoiraradalla.Voi jestas että koirilla oli hauskaa! Meidän joukkueelle ratajuoksukerta oli ensimmäinen, joten emme kokeilleet vieheen perässä juoksemista vaan juoksimme itse edeltä ja koirat tulivat perässä. Emme myöskään päässeet etukäteen harjoittelemaan radalle, joten homman uutuuteen nähden koirat juoksivat todella hyvin.
Joukkueessa on aina neljä koiraa, joista jokainen juoksee vuorotellen 80 metrin pikakiihdytyksen ja joukkueen lopullisiin aikoihin lasketaan kaksi keskimmäistä mukaan (paras ja huonoin aika jää pois, järjetön sääntö). Tässä lajissa se voittaminen ei todellakaan ole pääasia.
Mukana oli myös toinen kultsujoukkue, varsinaiset ratajuoksukonkarit eli Katja ja Ansku koirineen. Vappu oli meidän joukkueen nopein ja kolmanneksi nopein kultsu ajalla 8,67 s. Itse uskon salaa, että täydessä kisakunnossaan Vappu olisi päässyt hätyyttelemään Oivan ja Onnin aikoja… Nyt päällä oli antibioottikuuri ja ensimmäisen kerran jännitys, joten ensi vuonna otetaan poikien kanssa revanssia. ;-)
Golden Ringin joukkueen sijoitus 29./40. ja joukkueessa meidän lisäksi mukana Tanja ja Daisy sekä Sanna Tinkan ja Sissin kanssa.Kuvat: Katja Kuusela
maanantai 2. elokuuta 2010
Tokon joukkue-SM 24.7.
Yli vuoden tauko kisaamisessa tuotti tulosta! Rohkeasti lähdettiin Golden Ringin joukkueessa tokon SM-kisoihin, vaikka mitään tietoa ei ollut nykyisestä paikalla makuun tasosta. Meillä on siis ollut kokeissa se ongelma, että Vappu ei pysy paikalla makuussa sitä kahta minuuttia ja liike menee aina nollille. Treeneissä ei tietenkään mitään ongelmaa, joten en ole keksinyt muuta ratkaisua kuin pitää kisataukoa. Ja nyt isoissa kisoissa paikalla makuu täysi 10!
Muuten linja oli sm-tasoon sopivan tiukka ja meillähän se tiesi suuria vaikeuksia seuraamisessa. Vaikka juuri se päivä ei ollut helteinen, oli Vapun seuraaminen laiskaa jolkottelua. Liikkeet suoritettiin kolmessa eri kehässä ja merkkasin pisteet nyt kehien mukaan.
Mä olen kyllä todella tyytyväinen tulokseen, eli 146,7 pistettä ja ALO2.
Meillähän oli hiukan kovan onnen joukkue, kun yhdellä alkoi juoksut, toiselle tuli hot spot ja EVL-koiraa meillä ei ollut sitten ollenkaan. Joukkueen lopullinen sijoitus oli kuitenkin 37./45. eli ihan kohtuullisesti edustettiin vajaalla miehityksellä. J Olisi ollut aika häpeä jos kultaisillanoutajilla ei olisi ollut joukkuetta kisoissa mukana. Muuten oli aika mustavalkopainotteista koiraa siellä kisaamassa, palkintosijoilla varsinkin.
Olin muuten kotona luvannut koiraharrastusvapaan loman, mutta niin sitä taas ajettiin toista sataa kilsaa Imatralle vähän kisaamaan. ;-)
Kokonaispisteet suoritusjärjestyksessä:
Lähestyminen 10
Paikallamakuu 10
Seuraaminen taluttimessa 5
Liikkeestä maahanmeno 6
Luoksetulo 8
Seuraaminen taluttimetta 5
Seuraaminen taluttimetta 5
Liikkeestä seisomaan jääminen 8
Estehyppy 9
Yhteistyö 7, 9 ja 10.
Estehyppy 9
Yhteistyö 7, 9 ja 10.
Ilme on mairea kuin mikä! Tuomarin mukaan Vappu suoritti paikallamakuun esimerkillisesti.
Meidän mahtava joukkue vasemmalta: Tuija ja Essi (Weljesten Finite Au ALO2 159,33 pist.), minä ja Vappu (Vuokkosen Lovely Daisy ALO2 146,7 pist.), Beata ja Demi (Creamline Electra VOI0 165 pist.) sekä Krisse ja Aune (Windalas Backstreet Girl AVO2 146,5 pist.).Kuvat Minna Outinen.
lauantai 3. heinäkuuta 2010
Mitä se toko olikaan?
Pieni ahdistus on ollut päällä, kun tokon SM-kisat ne vain lähenevät ja treenitauko sen kun pitenee. "Huomenna mä varmasti treenaan" -selitys ei enää toimi, koska Vappu on lähdössä Jannen kanssa huomenna mökille ainakin viikoksi. Pakko oli siis tehdä jotain tänään, vaikka keskellä päivää olikin koiralle sietämätön helle. Toisaalta mua myös kiinnosti kokeilla pahimman kautta, että mitä Vappu vielä tokoilusta muistaa. Ollaan tokoiltu viimeksi talvella, siis oikeasti!
Päätin tehdä kaikki liikkeet hyppyä lukuunottamatta lähes kokeenomaisesti. Ennen treeniä raotin normaalisti kisoissa palkkana käyttämääni herkkuhyytelöä, jolloin viretaso nousi hiukan. Treenipaikka oli ihan peruslenkkireitin varrella oleva pieni fudiskenttä, eli vähän liian tuttu.
1. Seuraaminen taluttimessa
Ihan ok-seuraamista helle huomioiden. Vähän laahustavaa, mutta pysyi kuitenkin messissä. Tein vähän lyhyempänä kuin kokeessa, ajattelin mielummin tehdä tästä osiosta mukavan. Kyllä se tietää edelleen, mitä seuraaminen on. Tosin nyt kyllä kehuin ja kannustin, mitä kokeessa en tekisi.
2. Luoksetulo
Vauhdikas, suorastaan riehakas sivulletulo jonka asentoa jouduin taas korjaamaan. Tätä ehtii vielä onneksi hiomaan.
3. Liikkeestä maahan meno
Täydellinen, ei näköjään tarvinut mitään muistuttelua tämän puolen vuoden tauon jälkeen. Hieno tyttö. :)
4. Seuraaminen taluttimetta (pakko ottaa väliin joku muu liike)
Vähän laiskaa, pistän sen helteen piikkiin. Pitää tehdä niitä lyhyitä ja täydellisiä seuraamisia, jotta pääsee palkitsemaan kunnolla.
5. Liikkeestä seisomaan jääminen
Täydellinen, tämän ja maahanmenon Vappu kyllä osaa vaikka unissaan. Tosin alussa lähti taas seuraamaan laiskasti, mutta haki kuitenkin oikean paikan enkä joutunut käskyttämään uudelleen. Helle vai motivaatio...?
6. Paikallamakuu
Meidän kompastuskivi ja murheenkryyni. Vappu pälyili ympärilleen ja kun pari autoa ajoi ohitse, olisi jopa saattanut nousta ylös. Onneksi kuitenkin pysyi maassa ja päätin tehdä liikkeen lyhyempänä (ehkä vain minuutin mittainen?). En halunnut ottaa riskiä että ehtisi nousemaan ylös.
Mutta nyt voin hiukan huokaista, sillä ei me ihan suossa olla. Pitää tehdä pieniä muistuttelutreenejä ennen koetta, ja niiden pitää ehdottomasti olla Vapulle hauskoja ja palkitsevia. Vappu joutuu/pääsee olemaan mökillä nyt todella paljon, joten se on vähän huono asia meidän yhteistyön kannalta. Mökillä kun kaikki opittu tuntuu unohtuvan ja varsinkin käskyjen noudattaminen on joskus raivostuttavan hidsta. Mökkikauden jälkeen menee aina jonkin aikaa saada koira takaisin ruotuun. :-D
Päätin tehdä kaikki liikkeet hyppyä lukuunottamatta lähes kokeenomaisesti. Ennen treeniä raotin normaalisti kisoissa palkkana käyttämääni herkkuhyytelöä, jolloin viretaso nousi hiukan. Treenipaikka oli ihan peruslenkkireitin varrella oleva pieni fudiskenttä, eli vähän liian tuttu.
1. Seuraaminen taluttimessa
Ihan ok-seuraamista helle huomioiden. Vähän laahustavaa, mutta pysyi kuitenkin messissä. Tein vähän lyhyempänä kuin kokeessa, ajattelin mielummin tehdä tästä osiosta mukavan. Kyllä se tietää edelleen, mitä seuraaminen on. Tosin nyt kyllä kehuin ja kannustin, mitä kokeessa en tekisi.
2. Luoksetulo
Vauhdikas, suorastaan riehakas sivulletulo jonka asentoa jouduin taas korjaamaan. Tätä ehtii vielä onneksi hiomaan.
3. Liikkeestä maahan meno
Täydellinen, ei näköjään tarvinut mitään muistuttelua tämän puolen vuoden tauon jälkeen. Hieno tyttö. :)
4. Seuraaminen taluttimetta (pakko ottaa väliin joku muu liike)
Vähän laiskaa, pistän sen helteen piikkiin. Pitää tehdä niitä lyhyitä ja täydellisiä seuraamisia, jotta pääsee palkitsemaan kunnolla.
5. Liikkeestä seisomaan jääminen
Täydellinen, tämän ja maahanmenon Vappu kyllä osaa vaikka unissaan. Tosin alussa lähti taas seuraamaan laiskasti, mutta haki kuitenkin oikean paikan enkä joutunut käskyttämään uudelleen. Helle vai motivaatio...?
6. Paikallamakuu
Meidän kompastuskivi ja murheenkryyni. Vappu pälyili ympärilleen ja kun pari autoa ajoi ohitse, olisi jopa saattanut nousta ylös. Onneksi kuitenkin pysyi maassa ja päätin tehdä liikkeen lyhyempänä (ehkä vain minuutin mittainen?). En halunnut ottaa riskiä että ehtisi nousemaan ylös.
Mutta nyt voin hiukan huokaista, sillä ei me ihan suossa olla. Pitää tehdä pieniä muistuttelutreenejä ennen koetta, ja niiden pitää ehdottomasti olla Vapulle hauskoja ja palkitsevia. Vappu joutuu/pääsee olemaan mökillä nyt todella paljon, joten se on vähän huono asia meidän yhteistyön kannalta. Mökillä kun kaikki opittu tuntuu unohtuvan ja varsinkin käskyjen noudattaminen on joskus raivostuttavan hidsta. Mökkikauden jälkeen menee aina jonkin aikaa saada koira takaisin ruotuun. :-D
tiistai 22. kesäkuuta 2010
Olarikeikka 17.6.
kuva: Nina BrännareEilen 21.6. en ehtinyt agilityyn, joten teen pikkupäivityksen viime viikkoisesta Olarin keikasta. Ninan piti tehdä Hurmalle vaakulla pieni muistuttelutreeni taippareita varten, joten kokeiltiin sitä varista hiukan Vapullekin.
Liisa on vannoutunut naksuttelija, joten Liisa sai ensin kokeilla variksen nostamista naksulla. Nopeasti Vapulle muistui mieleen mistä naksuttelussa on kysymys. Aluksi se sai palkan aina vilkaistessaan varista, sitten koskettaessa sitä nenällä ja lopuksi jo hiukan nyhtämällä. Ei kokeiltu nyt nostoon asti, mutta kyllä se tuolla nousisi ennen pitkää. Ja ei, tällä menetelmällä ei kaiveta taipumuksia esiin. Niitä ei tällä koiralla ole, piste.
Tein vielä pakoteharjoituksen Sannan oppien mukaan. Johtuiko sitten ympäröivistä häiriökavereista vai mistä, mutta variksen pitäminen meni huomattavasti vastahakoisemmin kuin aiemmin. Sai tosissaan jumpata että suostui pitämään sitä hetken aikaa suussa.
Muistaakseni mulla on vielä muutama varis pakkasessa, mutta taidan jättää nome-hommat vähän vähemmälle. Kuukauden päästä olisi tokon joukkue-sm-kisat. Pitäisiköhän aloittaa treenaaminen???
Liisa on vannoutunut naksuttelija, joten Liisa sai ensin kokeilla variksen nostamista naksulla. Nopeasti Vapulle muistui mieleen mistä naksuttelussa on kysymys. Aluksi se sai palkan aina vilkaistessaan varista, sitten koskettaessa sitä nenällä ja lopuksi jo hiukan nyhtämällä. Ei kokeiltu nyt nostoon asti, mutta kyllä se tuolla nousisi ennen pitkää. Ja ei, tällä menetelmällä ei kaiveta taipumuksia esiin. Niitä ei tällä koiralla ole, piste.
Tein vielä pakoteharjoituksen Sannan oppien mukaan. Johtuiko sitten ympäröivistä häiriökavereista vai mistä, mutta variksen pitäminen meni huomattavasti vastahakoisemmin kuin aiemmin. Sai tosissaan jumpata että suostui pitämään sitä hetken aikaa suussa.
Muistaakseni mulla on vielä muutama varis pakkasessa, mutta taidan jättää nome-hommat vähän vähemmälle. Kuukauden päästä olisi tokon joukkue-sm-kisat. Pitäisiköhän aloittaa treenaaminen???
maanantai 14. kesäkuuta 2010
Mejäkoe 13.6. Raaseporissa
Nollahan sieltä napsahti. Itse pidin ykköstä todennäköisenä ennen koetta, mutta nollatuloksesta huolimatta jäi ihan hyvä fiilis. Tällaista tämä koirarheilu välillä on. Mulla on edelleenkin helkkarin hyvä jälkikoira, mutta millä sen saa näkymään tuloksissa??
Tosi harmittava tilanne, että ensin meille arvottiin ihan karsea jälki. Siis todella vaikeakulkuinen. Ensimmäinen osuus törkeää risukkoa ja hakkuualuetta. Piti pitää toista kättä naaman edessä ettei saanut naarmuja ja vaatteisiin tuli reikiä. Onneksi oli myös niin pitkät koivet, niin pystyi astelemaan niiden risukasojen yli. Vappu veti sen ihan suvereenisti läpi! Mieliala nousi huomattavasti kun päästiin siitä peikkometsästä pois ilman hukkaa.
Ensimmäisen kulman Vappu oikaisi ja siinä vaiheessa kävi jo mielessä, että nyt ei mene ihan putkeen. Vapun normaali jäljestystyylihän on aivan käsittämättömän luotisuoraa nenä maassa -jäljestystä. Yleensä Vappu ei tee mitään tarkistuslenkkejä tm. ylimääräistä, porhaltaa vain kaavion mukaisesti kaadolle. Siksi se vauhtikin on niin nopea.
Kun päästiin aukealle mihin oli istutettu tiheään kuusia, ei jälki todellakaan ollut enää suora. Siellä se mutkitteli kuusentainten välissä ja Vappu poikkesi jäljeltä määrätietoisesti kolme kertaa samaan suuntaan! Siis niin määrätietoisesti, että eksytettiin tuomarikin. ;-) Kolme hukkaa = nolla. Tuomari Juhani Heikniemi totesi, että Vapulla loppui kiinnostus jäljestämiseen ja mä olin ihan masentunut. Sellaista ei ole meinaa koskaan tapahtunut. Treenimielessä suoritettiin loppumatka (sekin karmeaa vadelmapiikkipöheikköä) eikä Vapulla ollut siinä mitään ongelmia. Mua sapetti kun ajattelin miten ykkösestä tuli nolla vain sen takia, että Vapulla oli päähänpinttymä sinne väärään pusikkoon.
Onneksi juttelin mun oppaan kanssa kokeen jälkeen. Se kertoi, miten niillä oli veretyksen jälkeen peura klompsutellut jäljen yli. Ja tarkemmin mietittyään totesi, että se tapahtui juuri siinä meidän hukka-paikassa. Harmittaa että juuri tuo jälki sattui meille, mutta toisaalta olen iloinen että siihen nollaan löytyi selvä syy. Kyllähän Vapun olisi pitänyt pysyä jälkiuskollisena, vaikka siitä olikin peura mennyt. Tuo koira on vaan niin kokematon, että kaikki häiriöt tekevät tehtävänsä. Nyt olisi kova into päästä seuraavaan kokeeseen...
Mutta olipa hauskaa pitkästä aikaa! Metsässä on kyllä ihanaa liikkua ja mulle sattui vielä tosi kiva jälkipari. Jos tässä kokeessa olisi jaettu Paras Yritys -palkinto, me ei oltaisi saatu sitä. Tuomari ei tainnut arvostaa sitä risusavotan selvittämistä tarpeeksi, kun ei siinä arvostelussakaan ollut mitään mainintaa infernaalisen hankalakulkuisesta jäljestä. :-P
Tosi harmittava tilanne, että ensin meille arvottiin ihan karsea jälki. Siis todella vaikeakulkuinen. Ensimmäinen osuus törkeää risukkoa ja hakkuualuetta. Piti pitää toista kättä naaman edessä ettei saanut naarmuja ja vaatteisiin tuli reikiä. Onneksi oli myös niin pitkät koivet, niin pystyi astelemaan niiden risukasojen yli. Vappu veti sen ihan suvereenisti läpi! Mieliala nousi huomattavasti kun päästiin siitä peikkometsästä pois ilman hukkaa.
Ensimmäisen kulman Vappu oikaisi ja siinä vaiheessa kävi jo mielessä, että nyt ei mene ihan putkeen. Vapun normaali jäljestystyylihän on aivan käsittämättömän luotisuoraa nenä maassa -jäljestystä. Yleensä Vappu ei tee mitään tarkistuslenkkejä tm. ylimääräistä, porhaltaa vain kaavion mukaisesti kaadolle. Siksi se vauhtikin on niin nopea.
Kun päästiin aukealle mihin oli istutettu tiheään kuusia, ei jälki todellakaan ollut enää suora. Siellä se mutkitteli kuusentainten välissä ja Vappu poikkesi jäljeltä määrätietoisesti kolme kertaa samaan suuntaan! Siis niin määrätietoisesti, että eksytettiin tuomarikin. ;-) Kolme hukkaa = nolla. Tuomari Juhani Heikniemi totesi, että Vapulla loppui kiinnostus jäljestämiseen ja mä olin ihan masentunut. Sellaista ei ole meinaa koskaan tapahtunut. Treenimielessä suoritettiin loppumatka (sekin karmeaa vadelmapiikkipöheikköä) eikä Vapulla ollut siinä mitään ongelmia. Mua sapetti kun ajattelin miten ykkösestä tuli nolla vain sen takia, että Vapulla oli päähänpinttymä sinne väärään pusikkoon.
Onneksi juttelin mun oppaan kanssa kokeen jälkeen. Se kertoi, miten niillä oli veretyksen jälkeen peura klompsutellut jäljen yli. Ja tarkemmin mietittyään totesi, että se tapahtui juuri siinä meidän hukka-paikassa. Harmittaa että juuri tuo jälki sattui meille, mutta toisaalta olen iloinen että siihen nollaan löytyi selvä syy. Kyllähän Vapun olisi pitänyt pysyä jälkiuskollisena, vaikka siitä olikin peura mennyt. Tuo koira on vaan niin kokematon, että kaikki häiriöt tekevät tehtävänsä. Nyt olisi kova into päästä seuraavaan kokeeseen...
Mutta olipa hauskaa pitkästä aikaa! Metsässä on kyllä ihanaa liikkua ja mulle sattui vielä tosi kiva jälkipari. Jos tässä kokeessa olisi jaettu Paras Yritys -palkinto, me ei oltaisi saatu sitä. Tuomari ei tainnut arvostaa sitä risusavotan selvittämistä tarpeeksi, kun ei siinä arvostelussakaan ollut mitään mainintaa infernaalisen hankalakulkuisesta jäljestä. :-P
perjantai 11. kesäkuuta 2010
tiistai 8. kesäkuuta 2010
Agi-treenit 7.6.
Pikapäivitys eiliseltä; pohdin jälleen miten saada järjestettyä omat ja miehen menot, auton käytön, lapsen hoidon ja aikataulut illalle. Melkein jätin treenit väliin, mutta kun näitä on vain parin viikon välein, lähdin kuitenkin puikkelehtimaan keskustan ruuhkiin Kalasatamaan. Aina yhtä puistattava paikka. :/ Tosin tällä kertaa siellä vilisi ihmisiä ja järkkäreitä, Greeandayn keikan vuoksi. Eli tänään uudestaan Kalasatamaan!
Treeneissä saatiin Mirjan kanssa teho-opetusta. Tehtiin aluksi hyppytreeniä kolmella lähekkäin olevalla esteellä. Koirien piti hypätä ne ilman väliaskeleita ja molemmat olivat ihan suvereeneja hyppykoneita. Eivät ne muuta nähneetkään kuin namikipon. Rimat olivat ihan alhaalla ja kummasti tällä kertaa koiratkaan eivät ponnistaneet turhan korkealle. Kultaisilla on kuulemma oma hassu tyylinsä hypätä. :-D
Seuraava harjoitus oli todella nopeaa rataa, paljon valsseja ja välistä vetoja. Meikäläiselle aika haastavaa juosta TÄYSILLÄ ja pyörähdellä vielä vauhdissa. Alma piiskasi vain nopeampaan suoritukseen koko ajan, antoipa vielä kotiläksyksi juoksuohjelman. Siis mulle, ei koiralle. Yök, mä inhoan juoksemista…
Ihan tunnin loppuun vielä puomilla muutama kontaktiharjoitus. Nyt ollaan siis siinä tilanteessa, että kontaktiesteitä ei suoriteta kokonaan ennen kuin kontaktit ovat ihan kunnossa. Alma antaa luvan kun ollaan valmiita, eli kisoihin ei olla menossa vähään aikaan.
Treeneissä saatiin Mirjan kanssa teho-opetusta. Tehtiin aluksi hyppytreeniä kolmella lähekkäin olevalla esteellä. Koirien piti hypätä ne ilman väliaskeleita ja molemmat olivat ihan suvereeneja hyppykoneita. Eivät ne muuta nähneetkään kuin namikipon. Rimat olivat ihan alhaalla ja kummasti tällä kertaa koiratkaan eivät ponnistaneet turhan korkealle. Kultaisilla on kuulemma oma hassu tyylinsä hypätä. :-D
Seuraava harjoitus oli todella nopeaa rataa, paljon valsseja ja välistä vetoja. Meikäläiselle aika haastavaa juosta TÄYSILLÄ ja pyörähdellä vielä vauhdissa. Alma piiskasi vain nopeampaan suoritukseen koko ajan, antoipa vielä kotiläksyksi juoksuohjelman. Siis mulle, ei koiralle. Yök, mä inhoan juoksemista…
Ihan tunnin loppuun vielä puomilla muutama kontaktiharjoitus. Nyt ollaan siis siinä tilanteessa, että kontaktiesteitä ei suoriteta kokonaan ennen kuin kontaktit ovat ihan kunnossa. Alma antaa luvan kun ollaan valmiita, eli kisoihin ei olla menossa vähään aikaan.
maanantai 7. kesäkuuta 2010
Mejä-treeni mökillä 6.6.
Mä olen laiska surkimus mitä tulee mejän treenaamiseen. Edellisestä jäljestä on kuitenkin aikaa yli puoli vuotta, joten pakko oli jotain nykäistä ennen ensi viikon koetta. Tuo kenkienkin syöminen toimi aika hyvänä motivaattorina…
Jälki ei ollut kovin pitkä, mutta siinä taisi olla ainakin 6 kulmaa. Maasto lähinnä hakkuualuetta, yksi ojan ylitys ja hieman traktoriuria. Tein jäljestä tarkoituksella haastavan, koska kulmilla niitä virheitä eniten sattuu. Päivä oli kuuma, joten uitin Vapun ennen suoritusta ja jälki oli aika tarkalleen 18 h vanha.
Upeaa, tarkkaa jäljestystä alkumatka. Kävi tekemässä aika pitkän hajutarkistuksen, mutta löysi itse takaisin jäljelle. Hurraa! Puolessa välissä tarkistuslenkki muodostui epäilyttävän pitkäksi ja suuntasi kohti järveä, joten hammasta purren jouduin palauttamaan takaisin jäljelle. Ojan ylityksessä ei mitään ongelmia, mistä olin aika yllättynyt.
Yllättävän paljon Vappu jäljesti ilmavainuisesti, minkä johdosta oikaisi ainakin pari kulmaa. Tavallaan olen pettynyt, että jäljestys ei sujunut niin luotisuorasti kuin esim. edellisessä kokeessa (jossa ainoa hukka tuli 5 metriä ennen kaatoa!!), mutta toisaalta vaikeaksi harkkajäljeksi pitkän tauon jälkeen ihan kelposuoritus. Mejä on laji, jossa todellakin vaadin Vapulta aika paljon ja vielä enemmän.
Jälki ei ollut kovin pitkä, mutta siinä taisi olla ainakin 6 kulmaa. Maasto lähinnä hakkuualuetta, yksi ojan ylitys ja hieman traktoriuria. Tein jäljestä tarkoituksella haastavan, koska kulmilla niitä virheitä eniten sattuu. Päivä oli kuuma, joten uitin Vapun ennen suoritusta ja jälki oli aika tarkalleen 18 h vanha.
Upeaa, tarkkaa jäljestystä alkumatka. Kävi tekemässä aika pitkän hajutarkistuksen, mutta löysi itse takaisin jäljelle. Hurraa! Puolessa välissä tarkistuslenkki muodostui epäilyttävän pitkäksi ja suuntasi kohti järveä, joten hammasta purren jouduin palauttamaan takaisin jäljelle. Ojan ylityksessä ei mitään ongelmia, mistä olin aika yllättynyt.
Yllättävän paljon Vappu jäljesti ilmavainuisesti, minkä johdosta oikaisi ainakin pari kulmaa. Tavallaan olen pettynyt, että jäljestys ei sujunut niin luotisuorasti kuin esim. edellisessä kokeessa (jossa ainoa hukka tuli 5 metriä ennen kaatoa!!), mutta toisaalta vaikeaksi harkkajäljeksi pitkän tauon jälkeen ihan kelposuoritus. Mejä on laji, jossa todellakin vaadin Vapulta aika paljon ja vielä enemmän.
perjantai 4. kesäkuuta 2010
Oh no, not again!
Etsi viisi eroavaisuutta....Joo, ei tarvitse sanoa yhtään mitään, mä TIEDÄN! Nämä jäivät tänään kenkähyllyyn ja niinhän siinä taas kävi. Ihan täysin oma moka. Mutta Vapulla on maku parantunut, nämä ovat ihan nahkaa. ;-)
keskiviikko 2. kesäkuuta 2010
Mitäs jätit, niin…
Hetkiä, jolloin voisi kuristaa oman koiran. Tällainen yllätys odotti himassa. Voin vain potkia itseäni, kun olin jättänyt lattialle lojumaan maailman ihanimmat korkkarit (joita olen käyttänyt säästeliäästi ja valitusti).
Vappu ei ole tehnyt tuhojaan vuosikausiin. Toisaalta raukka ei ole tottunut siihen, että treenataan näin vähän ja harvoin. Säännölliset treenit 2 krt/kk on aivan liian vähän meidän termiitille. Normiviikkoon kun on kuulunut useampi treeni, useampaa eri lajia.
Uusia kenkiä saa kaupasta, mutta mistä sitä aikaa saisi lisää?
maanantai 31. toukokuuta 2010
Kontakti-treenit 24.5.
Kiirettä pitää ja blogin päivittäminen on todella jäänyt vähemmälle. Koska mokattiin Miran kanssa edellisissä kisoissa nimenomaan puomilla, niin treenien aiheena olikin sitten kontaktiharjoittelu. ;-)
Saatiin Almalta vielä kotiläksyksi kontaktien opettamista himassa vaikka naksun avulla, mutta eihän me mitään olla tehty... Onneksi on vielä viikko aikaa.
Oman huonomuistisuuden vuoksi kopioin tähän suoraan Alman kirjalliset ohjeet:
Kontaktit
- aletaan ns takaperin ketjuttaa kontakteja, erityisesti puomia. Opetetaan koiralle ensin oikea kontaktin suoritus ja asento (nk 2on2off), sillä juuri kontaktin loppuun koiran tulee pyrkiä estettä suorittaessaan. Tehdään kontaktista se maailman paras paikka koko esteessä :)
- tehdään ensin hihnassa ja pelkästään alastuloa (kummaltakin puolelta!!).
- hiljaa hyvä tulee ja maltti on valttia! Kontaktin uudelleen opetus tai korjaus on pitkä prosessi, kun koira on sen jollain toisella tavalla suorittanut aina. Eli kuten eilenkin totesin, en suosittele koko puomin tekemistä missään nimessä. Jos todella haluatte toimivat ja varmat kontaktit, niin liian hitaasti ei voi edetä. Hyvin tehty pohjatyö on kaiken a ja o :)
- sitten kun on toistettu paljon (!) hihnassa kontaktia, voidaan ottaa hihna pois. Jos maltatte, niin kuitenkin vasta sitten kun sanon niin. Hihna on hyvä hidastaja, eivätkä koirat vielä 5-10 toiston jälkeen todellakaan tiedä kunnolla mitä heiltä vaaditaan.
- jos mahdollista, niin avustajan kanssa tätä kontaktiharjoitusta. Avustaja pitää hihnaa ja ohjaaja keskittyy palkkaamiseen ja kehumiseen.
- palkka AINA koiran puoleisella kädellä!! Ja ns takaa, palkkauksesta jäljempänä lisää.
- palkatkaa PALJON kontaktilla. Koiraa voi seisottaa siinä syömässä nameja suht kauankin, 10-30 sekuntiakin ellei enemmän. Aina, kun annatte namin, samalla kontaktikäsky: oli se sitten mikä tahansa (ota, koske, seiso, seis, stop, pinta jne) käskyn on oltava aina sama. Ja se pitää sanoa joka kerta, jotta koira oppisi yhdistämään käskyn asentoon ja kontaktiin. Ohjaajallekin tulee toki rutiini käskysanan käytöstä kun sen muistaa sanoa aina namin yhteydessä.
- jos haluaa yhdistää naksuttimen, niin on hyvä että antaa koiran itse hakeutua 2on2off asentoon ilman namihoukutinta. Naksautus siis silloin kun koira ns itse keksii oikean asennon.
- harjoitelkaa asentoa myös kotioloissa, niin että koira tottuu siihen että sen takajalat ovat eri pinnalla ja hieman korkeammalla kuin etujalat. Hyvä harjoitusalusta on vaikkapa alin porras (takajalat portaalla ja etutassut lattialla/maassa), paksu kirja, väärinpäin oleva vati jne. Mielikuvitus käyttöön :)
- kontaktilta saa lähteä VAIN ja ainoastaan vapautuskäskystä (vapaa, mennään jne).
- ja vielä kerran kertauksena: ei koko puomia. Ajatelkaa vaikka koiranne olevan ensimmäisiä kertoja agilityradalla ja opetatte sille alkeita. Takaperinketjutus on mielestäni varmin tapa saada toimivat ja varmat kontaktit. Mutta se vie aikaa, lopussa kova työ kuitenkin palkitaan.
Tässä muutama video kontaktiopetuksesta takaperinketjuttamalla pennun kanssa. Kyseessä kaverini sheltti, aika makea tapaus :) Palkkaus ei aina ole sama miten itse tekisin, ja videolla käytetään kosketusalustaa, mutta pointti onkin juuri takaperinketjutus.
Video 1: http://www.youtube.com/user/shelttiset3#p/u/42/VrqyvfhZ2UI
Video 2: http://www.youtube.com/user/shelttiset3#p/u/41/KrImVps75IY
Video 3: http://www.youtube.com/user/shelttiset3#p/u/40/cewdcxOCvhk
Video 4: (noin kolmen minuutin kohdalla ja siitä loppuun) http://www.youtube.com/user/shelttiset3#p/u/37/6_JKRMHLLYQ
Video 5: (noin 40sek kohdalla) http://www.youtube.com/user/shelttiset3#p/u/34/GbOird-J7Cc
Video 6: Loppuun vielä valmis puomi kovasta vauhdista http://www.youtube.com/user/shelttiset3#p/u/3/vYze6LBCM1k :)
Kontaktitreenaus vaatii paljon pitkäjänteistä työtä, eikä saa kiirehtiä eteenpäin liian nopeasti.
Palkkaus
- muutetaan kaikkien palkkausmenetelmää. Jos palkka tulee kädestä, niin sen on tultava ns taaksepäin, eikä koiran edestä. Tästä on hyötyä eniten agilityradalla, kuten huomattiin eilisen radan pitkässä kuljetuksessa.
- tätäkin voi ja oikeastaan pitää (kuten kontaktejakin) harjoitella kotona. Lenkillä juoskaa eteenpäin, lähtekää vaikka ihan yllättäen juoksuun. Koira lähtee perään ja sitten iskette jomman kumman käden alas ja palkkaatte siihen. Älkää kuitenkaan pysäyttäkö liikettä palkkaan, vaan jatkakaa vähän vielä matkaa. Emmehän me halua pysähtymisestä palkata, vaan nimenomaan vauhdista :)
- koira oppii lukemaan kätevästi ohjaajan käsiä ja ansatilanteiden kuljetukset helpottuvat varmasti, kun koira osaa tulla käteen kiinni ja pysyy hallussa.
Irtoaminen
Huomasin että jota kuitenkin kaikilla oli ongelmia saada koira irtoamaan takaakiertoon. Tämänkin harjoittelu onnistuu kotona :) Opettakaa koira kiertämään mikä tahansa esine, ruokatynnyri, kanto, pölkky... Puut on kanssa oikein hyviä, sillä puiden välissä voi itse harjoitella myös ohjausliikkeitä: http://www.youtube.com/watch?v=j2gb0kPZcnA.
Hyvät treenit jälleen kerran eilen! Minulle ainakin jäi hyvä mieli sateesta ja kadonneesta matkakortista huolimatta :) Teitte kaikki hienoa työtä sekä radan että kontaktien kanssa. Etenkin ohjauksissa olette edistyneet ihan huimasti ja rataantutustumisessa löytyy enemmän vaihtoehtoja ohjata kuin aiemmin.
Välillä täytyy vain ihmetellä, miten Alma jaksaa paneutua meihin ja innostaa jatkuvasti. Ihan huippua kun ollaan saatu Alma meitä kouluttamaan. Happy, happy. :) :)
Saatiin Almalta vielä kotiläksyksi kontaktien opettamista himassa vaikka naksun avulla, mutta eihän me mitään olla tehty... Onneksi on vielä viikko aikaa.
Oman huonomuistisuuden vuoksi kopioin tähän suoraan Alman kirjalliset ohjeet:
Kontaktit
- aletaan ns takaperin ketjuttaa kontakteja, erityisesti puomia. Opetetaan koiralle ensin oikea kontaktin suoritus ja asento (nk 2on2off), sillä juuri kontaktin loppuun koiran tulee pyrkiä estettä suorittaessaan. Tehdään kontaktista se maailman paras paikka koko esteessä :)
- tehdään ensin hihnassa ja pelkästään alastuloa (kummaltakin puolelta!!).
- hiljaa hyvä tulee ja maltti on valttia! Kontaktin uudelleen opetus tai korjaus on pitkä prosessi, kun koira on sen jollain toisella tavalla suorittanut aina. Eli kuten eilenkin totesin, en suosittele koko puomin tekemistä missään nimessä. Jos todella haluatte toimivat ja varmat kontaktit, niin liian hitaasti ei voi edetä. Hyvin tehty pohjatyö on kaiken a ja o :)
- sitten kun on toistettu paljon (!) hihnassa kontaktia, voidaan ottaa hihna pois. Jos maltatte, niin kuitenkin vasta sitten kun sanon niin. Hihna on hyvä hidastaja, eivätkä koirat vielä 5-10 toiston jälkeen todellakaan tiedä kunnolla mitä heiltä vaaditaan.
- jos mahdollista, niin avustajan kanssa tätä kontaktiharjoitusta. Avustaja pitää hihnaa ja ohjaaja keskittyy palkkaamiseen ja kehumiseen.
- palkka AINA koiran puoleisella kädellä!! Ja ns takaa, palkkauksesta jäljempänä lisää.
- palkatkaa PALJON kontaktilla. Koiraa voi seisottaa siinä syömässä nameja suht kauankin, 10-30 sekuntiakin ellei enemmän. Aina, kun annatte namin, samalla kontaktikäsky: oli se sitten mikä tahansa (ota, koske, seiso, seis, stop, pinta jne) käskyn on oltava aina sama. Ja se pitää sanoa joka kerta, jotta koira oppisi yhdistämään käskyn asentoon ja kontaktiin. Ohjaajallekin tulee toki rutiini käskysanan käytöstä kun sen muistaa sanoa aina namin yhteydessä.
- jos haluaa yhdistää naksuttimen, niin on hyvä että antaa koiran itse hakeutua 2on2off asentoon ilman namihoukutinta. Naksautus siis silloin kun koira ns itse keksii oikean asennon.
- harjoitelkaa asentoa myös kotioloissa, niin että koira tottuu siihen että sen takajalat ovat eri pinnalla ja hieman korkeammalla kuin etujalat. Hyvä harjoitusalusta on vaikkapa alin porras (takajalat portaalla ja etutassut lattialla/maassa), paksu kirja, väärinpäin oleva vati jne. Mielikuvitus käyttöön :)
- kontaktilta saa lähteä VAIN ja ainoastaan vapautuskäskystä (vapaa, mennään jne).
- ja vielä kerran kertauksena: ei koko puomia. Ajatelkaa vaikka koiranne olevan ensimmäisiä kertoja agilityradalla ja opetatte sille alkeita. Takaperinketjutus on mielestäni varmin tapa saada toimivat ja varmat kontaktit. Mutta se vie aikaa, lopussa kova työ kuitenkin palkitaan.
Tässä muutama video kontaktiopetuksesta takaperinketjuttamalla pennun kanssa. Kyseessä kaverini sheltti, aika makea tapaus :) Palkkaus ei aina ole sama miten itse tekisin, ja videolla käytetään kosketusalustaa, mutta pointti onkin juuri takaperinketjutus.
Video 1: http://www.youtube.com/user/shelttiset3#p/u/42/VrqyvfhZ2UI
Video 2: http://www.youtube.com/user/shelttiset3#p/u/41/KrImVps75IY
Video 3: http://www.youtube.com/user/shelttiset3#p/u/40/cewdcxOCvhk
Video 4: (noin kolmen minuutin kohdalla ja siitä loppuun) http://www.youtube.com/user/shelttiset3#p/u/37/6_JKRMHLLYQ
Video 5: (noin 40sek kohdalla) http://www.youtube.com/user/shelttiset3#p/u/34/GbOird-J7Cc
Video 6: Loppuun vielä valmis puomi kovasta vauhdista http://www.youtube.com/user/shelttiset3#p/u/3/vYze6LBCM1k :)
Kontaktitreenaus vaatii paljon pitkäjänteistä työtä, eikä saa kiirehtiä eteenpäin liian nopeasti.
Palkkaus
- muutetaan kaikkien palkkausmenetelmää. Jos palkka tulee kädestä, niin sen on tultava ns taaksepäin, eikä koiran edestä. Tästä on hyötyä eniten agilityradalla, kuten huomattiin eilisen radan pitkässä kuljetuksessa.
- tätäkin voi ja oikeastaan pitää (kuten kontaktejakin) harjoitella kotona. Lenkillä juoskaa eteenpäin, lähtekää vaikka ihan yllättäen juoksuun. Koira lähtee perään ja sitten iskette jomman kumman käden alas ja palkkaatte siihen. Älkää kuitenkaan pysäyttäkö liikettä palkkaan, vaan jatkakaa vähän vielä matkaa. Emmehän me halua pysähtymisestä palkata, vaan nimenomaan vauhdista :)
- koira oppii lukemaan kätevästi ohjaajan käsiä ja ansatilanteiden kuljetukset helpottuvat varmasti, kun koira osaa tulla käteen kiinni ja pysyy hallussa.
Irtoaminen
Huomasin että jota kuitenkin kaikilla oli ongelmia saada koira irtoamaan takaakiertoon. Tämänkin harjoittelu onnistuu kotona :) Opettakaa koira kiertämään mikä tahansa esine, ruokatynnyri, kanto, pölkky... Puut on kanssa oikein hyviä, sillä puiden välissä voi itse harjoitella myös ohjausliikkeitä: http://www.youtube.com/watch?v=j2gb0kPZcnA.
Hyvät treenit jälleen kerran eilen! Minulle ainakin jäi hyvä mieli sateesta ja kadonneesta matkakortista huolimatta :) Teitte kaikki hienoa työtä sekä radan että kontaktien kanssa. Etenkin ohjauksissa olette edistyneet ihan huimasti ja rataantutustumisessa löytyy enemmän vaihtoehtoja ohjata kuin aiemmin.
Välillä täytyy vain ihmetellä, miten Alma jaksaa paneutua meihin ja innostaa jatkuvasti. Ihan huippua kun ollaan saatu Alma meitä kouluttamaan. Happy, happy. :) :)
sunnuntai 23. toukokuuta 2010
Kuka on kuka -harjoitus
Nyt se on tehty! Olen odottanut sopivaa hetkeä suorittaakseni Sannan demonstroiman harjoituksen johtajuudesta ja variksista. Eli koiran pakottamista tekemään jotain sellaista, mitä omistaja haluaa (vain koska omistaja haluaa). Meidän tapauksessamme siis variksen kantaminen. Sannan treenistä tarkemmin:
http://juhannumakelaiset.blogspot.com/2010/05/sannan-nometreenit-115-osa-ii.html
Aloitin helpommasta, eli damin pitämisestä. Vappu oli aluksi vähän varuillaan, mutta piti damia jämäkästi, kehuin rauhallisesti, paijasin päästä ja naputin kuonoa. Yritin muistaa kaiken mitä Sanna silloin näytti. Koska damin pito sujui niin hienosti, pakkohan se oli ahneesti siirtyä riistaan.
Ikävä kyllä varikset olivat ihan jäisiä, mutta otin yhden sukkavariksen joka oli jo valmiiksi mukavana pakettina. Eikä mennyt muutamaa minuuttia pidempään, kun Vappu piti sitä ihan nätisti suussa!! Ja heilutti vielä häntäänsä, kun kehuin sitä ja varmaan minustakin loisti kauas miten mielissäni olin. :) Siis Vappu 5 v. piti varista eikä hellittänyt otettaan, vaikka oli vapaana ja koskin vuorotellen kuonoon ja varikseen. Vasta 'kiitos'-sanalla irrotti otteensa. Voiko tämä olla edes mahdollista??
Varis on nyt sulamassa ulkona ja kokeilen sitä myöhemmin uudestaan. Enkä voi vieläkään uskoa todeksi. :)
http://juhannumakelaiset.blogspot.com/2010/05/sannan-nometreenit-115-osa-ii.html
Aloitin helpommasta, eli damin pitämisestä. Vappu oli aluksi vähän varuillaan, mutta piti damia jämäkästi, kehuin rauhallisesti, paijasin päästä ja naputin kuonoa. Yritin muistaa kaiken mitä Sanna silloin näytti. Koska damin pito sujui niin hienosti, pakkohan se oli ahneesti siirtyä riistaan.
Ikävä kyllä varikset olivat ihan jäisiä, mutta otin yhden sukkavariksen joka oli jo valmiiksi mukavana pakettina. Eikä mennyt muutamaa minuuttia pidempään, kun Vappu piti sitä ihan nätisti suussa!! Ja heilutti vielä häntäänsä, kun kehuin sitä ja varmaan minustakin loisti kauas miten mielissäni olin. :) Siis Vappu 5 v. piti varista eikä hellittänyt otettaan, vaikka oli vapaana ja koskin vuorotellen kuonoon ja varikseen. Vasta 'kiitos'-sanalla irrotti otteensa. Voiko tämä olla edes mahdollista??
Varis on nyt sulamassa ulkona ja kokeilen sitä myöhemmin uudestaan. Enkä voi vieläkään uskoa todeksi. :)
Nasta-cup, III osakilpailu 21.5.
Puolarmetsässä käytiin taas testaamassa möllikisoja, kun kenttä on niin meidän lähellä. Keli oli hieno, joten koiramääräkin heti normaalia suurempi. Maksi-kilpailevien luokassa 22!
Laidasta laitaan taas mennään. Odotin helteen väsyttämää koiraa, mutta sainkin hepulikoiran. Tällä kertaa Vappu hyppäsi heti tokan esteen väärältä puolelta ja varmaan mun joku reaktio sai sen aivokurkiaisen naksahtamaan. Välittömästi Vappu veti muutaman hepulirundin ja hommahan oli siinä. Hyvää vauhtia päästiin kyllä loppurata ja ainoastaan viimeisen renkaan se ALITTI. Siis hidasti renkaan eteen sekunnin sadasosaksi ja pujahti alitse. Toisaalta se oli musta kumirengas (sellainen oikean renkaan näköinen), eli ehkä Vappu koki sen liian epäilyttäväksi. Tokalla kerralla meni nätisti läpi kolhimatta selkäänsä.
Mutta radasta muuten; oli helpompi kuin ekassa osakilpailussa, mutta pari tiukkaa kohtaa kuitenkin. Kepit fantastisen hyvin ja kontaktit mun tietääkseni ok. Siellä oli yksi todella paha paikka, jossa puomin molemmin puolin oli putken suut. Hypyn jäkeen kaarretaan putkeen ja siitä takaisin samalle hypylle, jonka jälkeen pitäisikin tähdätä keskelle siihen puomille. Tässä monet koirat painelivat uudestaan putkeen ja luulin meille käyvän samalla tavalla, varsinkin kun Vappu viimeksi vierasti puomia. Pitäisi kyllä luottaa koiraan enemmän. Sain sen ohjattua vastakkaisella kädellä puomille! Jo pelkästään tuon vuoksi olen todella iloinen meidän suorituksesta. Sehän kuunteli mua!
Ja olihan Vapulla taas todella kivaa. Päivä oli kuuma ja pidin sillä ennen starttia märkää froteemanttelia päällä, mikä näköjään auttoi ainakin vauhdissa. Ja tasku oli täynnä sisäfilettä, ehkä silläkin oli osuutensa. ;-P
Laidasta laitaan taas mennään. Odotin helteen väsyttämää koiraa, mutta sainkin hepulikoiran. Tällä kertaa Vappu hyppäsi heti tokan esteen väärältä puolelta ja varmaan mun joku reaktio sai sen aivokurkiaisen naksahtamaan. Välittömästi Vappu veti muutaman hepulirundin ja hommahan oli siinä. Hyvää vauhtia päästiin kyllä loppurata ja ainoastaan viimeisen renkaan se ALITTI. Siis hidasti renkaan eteen sekunnin sadasosaksi ja pujahti alitse. Toisaalta se oli musta kumirengas (sellainen oikean renkaan näköinen), eli ehkä Vappu koki sen liian epäilyttäväksi. Tokalla kerralla meni nätisti läpi kolhimatta selkäänsä.
Mutta radasta muuten; oli helpompi kuin ekassa osakilpailussa, mutta pari tiukkaa kohtaa kuitenkin. Kepit fantastisen hyvin ja kontaktit mun tietääkseni ok. Siellä oli yksi todella paha paikka, jossa puomin molemmin puolin oli putken suut. Hypyn jäkeen kaarretaan putkeen ja siitä takaisin samalle hypylle, jonka jälkeen pitäisikin tähdätä keskelle siihen puomille. Tässä monet koirat painelivat uudestaan putkeen ja luulin meille käyvän samalla tavalla, varsinkin kun Vappu viimeksi vierasti puomia. Pitäisi kyllä luottaa koiraan enemmän. Sain sen ohjattua vastakkaisella kädellä puomille! Jo pelkästään tuon vuoksi olen todella iloinen meidän suorituksesta. Sehän kuunteli mua!
Ja olihan Vapulla taas todella kivaa. Päivä oli kuuma ja pidin sillä ennen starttia märkää froteemanttelia päällä, mikä näköjään auttoi ainakin vauhdissa. Ja tasku oli täynnä sisäfilettä, ehkä silläkin oli osuutensa. ;-P
perjantai 14. toukokuuta 2010
Agi-kisat Vantaan Ojangossa 13.5.
Ensimmäistä kertaa kisoissa Ojangon ulkokentällä olikin oikein mukava kokemus. Helleaalto iski ja Vappu ja Aatu olivat molemmat ihmeen vetämättömiä. Tein vähän pujottelua harkkaradalla, mutta Vappua näytti kiinnostavan uuden kentän nuuskuttelu enemmän. Ei luvannut hyvää kisaa ajatellen, ei.
Tuomarina aina yhtä mukava Anne Savioja (jolle Vappu esitti ensimmäisissä kisoissaan sen järkyttävän kuperkeikan A-esteeltä...). Itse rata oli yllättävän helppo, paljon helpompi kuin mitä Alma pistää meitä treeneissä vääntämään. Sen olisi pitänyt olla helppo nakki, mutta koiriin vaikuttava kuumuus ja väsyminen huolestutti. Molemmista oli virta vek.
Otin varman päälle ja innostin Vappua ennen suoritusta. Teimme lentävän lähdön, eli koiraa ei istuteta vaan lähdetään suoraan juoksemaan täysillä. Kellohan käynnistyy kun koira suorittaa ensimmäisen esteen. Vappuhan lähti! Ei se parhaaseen vauhtiinsa yltänyt, mutta sain kuitenkin juosta tosissani. Keinulta Vappu hyppäsi liian aikaisin ja luulin saaneeni siitä vitosen – ei saatu. Kepit hienosti, A:n kontakti hienosti ja koira seurasi mua. Mutta sitten Vappu menikin puomista ohitse, joka oli kolmanneksi viimeinen este. :/ Ohjasin sinne uudelleen ja Vappu epäröi rampilla selvästi ja hyppäsi sitten alas. Jäiköhän sille joku trauma lentokeinusta, voi olla. Koskaan aiemmin ei ole ollut ongelmia puomilla. Kaksi virhettä siis jo plakkarissa, joten ajattelin että ’paskat’ ja jatkettiin matkaa. Tuloksena siis HYL.
Tuomarina aina yhtä mukava Anne Savioja (jolle Vappu esitti ensimmäisissä kisoissaan sen järkyttävän kuperkeikan A-esteeltä...). Itse rata oli yllättävän helppo, paljon helpompi kuin mitä Alma pistää meitä treeneissä vääntämään. Sen olisi pitänyt olla helppo nakki, mutta koiriin vaikuttava kuumuus ja väsyminen huolestutti. Molemmista oli virta vek.
Otin varman päälle ja innostin Vappua ennen suoritusta. Teimme lentävän lähdön, eli koiraa ei istuteta vaan lähdetään suoraan juoksemaan täysillä. Kellohan käynnistyy kun koira suorittaa ensimmäisen esteen. Vappuhan lähti! Ei se parhaaseen vauhtiinsa yltänyt, mutta sain kuitenkin juosta tosissani. Keinulta Vappu hyppäsi liian aikaisin ja luulin saaneeni siitä vitosen – ei saatu. Kepit hienosti, A:n kontakti hienosti ja koira seurasi mua. Mutta sitten Vappu menikin puomista ohitse, joka oli kolmanneksi viimeinen este. :/ Ohjasin sinne uudelleen ja Vappu epäröi rampilla selvästi ja hyppäsi sitten alas. Jäiköhän sille joku trauma lentokeinusta, voi olla. Koskaan aiemmin ei ole ollut ongelmia puomilla. Kaksi virhettä siis jo plakkarissa, joten ajattelin että ’paskat’ ja jatkettiin matkaa. Tuloksena siis HYL.
Missä se kontaktipinta on??I
Iloisesti puomin ohi...
Jälkeenpäin harmitti etten ottanut tulosta, mutta toisaalta mitä niillä 10+jotain -tuloksilla edes tekee… Nolla oli taas kerran lähellä. Mutta siis aivan iisi rata, Vappu kuunteli mua ja oli vauhdikas helteestä huolimatta. En voi olla pettynyt. Harmittaa vain, ettei päästä kisoihin vähään aikaan. Into olisi nyt huipussaan.
Rata kuten sen muistan. Mittasuhteet varmaan ihan pielessä, eikä mulla ole aavistustakaan, millä ohjelmalla ihmiset piirtävät niitä hienoja ratapiirroksia. Mun karvalakkiohjelma on Kynä & Skanneri! :DKaikki kuvat: Jukka Pätynen / Koirakuvat.fi
torstai 13. toukokuuta 2010
Sannan nometreenit 11.5., osa II
Jestas mikä treeni tiistaina! Lähes 5 tuntia Vaakkoissa Fontellin Sannan johdolla riitti kyllä viemään voimat kaikilta, mutta silti olin vielä yölläkin aivan täynnä intoa. Sannan tyyli sopii meidän blondikerholle aivan loistavasti. Sannalta ollaan saatu todella toimivia harjoitusmalleja koiran hallintaan ja johtajuuden vahvistamiseen. Sanna osaa lukea koiria, keksii ratkaisut varmaan kaikkiin ongelmiin ja osaapa vielä selittää kaiken meillekin ymmärrettävästi. Mii laik it ö lot! *aaltoja!*
Taustana siis, että tammikuussa oltiin Sannan luona Pilkanmaalla treenaamassa tällä samalla porukalla, eli mukana olivat Henna & Freija, Liisa & Papu, Nina & Hurma sekä Krista & Kuura. Nyt oli tällainen lopputsekin paikka, että missä mennään, miten ollaan edistytty ja onhan se treenaaminen kuivalla maalla ihan eri asia.
Taustana siis, että tammikuussa oltiin Sannan luona Pilkanmaalla treenaamassa tällä samalla porukalla, eli mukana olivat Henna & Freija, Liisa & Papu, Nina & Hurma sekä Krista & Kuura. Nyt oli tällainen lopputsekin paikka, että missä mennään, miten ollaan edistytty ja onhan se treenaaminen kuivalla maalla ihan eri asia.
Markkeeraukset:
Aloitettiin ykkösmarkkeerauksilla dameilla kahteen eri paikkaan. Kun koira suoritti ne hyvin, tehtiin kakkonen samoihin tuttuihin paikkoihin. Vappu teki taas vaput, eli löysi kyllä damin muttei nostanut sitä. Dami tippui ensimmäisellä kerralla sellaiseen pusikkoon etten itse nähnyt mitä koira touhusi, joten harmittavasti en päässyt puuttumaan sen käytökseen. Uusintaheitossa dami ei meinannut nousta edes ärähdyksellä. Ikävää että tästä on nyt tullut uusi ongelma. Jouduin pistämään koiran kiinni ja pakotin sen kantamaan damin suussaan lähetyspaikalle. Vapullahan ei ole minkäänlaisia vaikeuksia löytää damia, mutta se on hyvä teeskentelemään etsimistä… Onneksi sentään ärähdys oikeassa paikassa auttaa, on se jo jotain. Kun noston sai toimimaan kurinpalautuksen jälkeen, olivat palautukset ihanan innokkaita. Käteen en niitä saanut, mutta siihen en tällä kertaa puuttunut ollenkaan.
Seuraavaksi muutettiin lähetyskulmaa, vaikka heittopaikat säilyivät samoina. Ensimmäisessä ykkösessä Vappu palasi tyhjänä, ja dami oli kuulemma jäänyt puuhun kiinni. :D Eihän sen pitäisi koiraa haitata jos damiin ylettyy, mutta Vapun mielestä oli hyvä tekosyy jättää noutamatta. Ovela pirulainen…
Paljon oli parannettavaa, mutta noudot paranivat selvästi loppua kohden. Sitä nosto-ärähdystäkään ei tarvittu muutaman ensimmäisen kerran jälkeen, vaan Vappu työskenteli iloisesti, ehkä hieman normaalia hitaammin.
Vesityö:
Ranta oli todella haastava: mutainen ja upottava suo. Muille tehtiin lokilla ensin lyhyt vesinouto, sitten siirrettiin lähetyspaikkaa aina vain syvemmälle maahan. Koirilla oli selvästi vaikeuksia veteen menon kanssa. Meillä kun suuri vaikeus on riista, niin aluksi kokeiltiin Vapun veteen menoa damilla. Pienellä kannustuksella Vappukin kävi heittämässä talviturkin ja toi damin hienosti käteen. Lokilla sama juttu, eli sen suhteen meillä ei ole ongelmia. Toinen heitettiin vähän kauemmaksi, mutta matka lähinnä lisää hakuintoa. Tosin otin molemmat lokit vastaan heti rannassa, eli Vappu ei joutunut kantamaan tuota albatrossin kokoista lokkia maalla ollenkaan.
Hakuruutu:
Tästä tehtävästä riittää muisteltavaa vielä pitkiksi ajoiksi! Kaikki koirat (Vappua lukuun ottamatta) tekivät aivan loistavaa (lois-ta-vaa!) työtä hakuruudussa. Sanna vei sinne useamman variksen ja kaikki koirat suorittivat sen motivoidun heiton kanssa. Ihan leikiten läpäisisivät taippareiden hakuruudun noilla suorituksilla, osa jopa ylitti oman tasonsa reippaasti. Olen niin ylpeä treenikaveristani. :)
Vappu kun on mitä on, niin kokeiltiin variksella pelkästään markkeerausta. Ei ottanut, ei edes ärähdyksellä. Tässä kohtaa Sanna piti pienen puhuttelu. Eli jos nyt ollaan 5 vuotta menty positiivisilla keinoilla ilman tulosta, niin onko se tie jo käyty loppuun? Pakkohan siinä oli myöntää, että keinot olivat aika lopussa. Annoin Sannalle luvan kokeilla pientä pakottamista ja Sannaan luotan ihan täysin. Eräästä huonosta kouluttajakokemuksesta johtuen olen varonut Vapun kanssa kovia otteita, mutta Sannalla on taito kohdella koiraa lempeästi, mutta tiukasti. Eikä koskaan menetä malttiaan koiran kanssa, mistä pitäisi kyllä ottaa oppia.
Who is who?
Sanna otti Vapun eteensä hihnassa ja pisti variksen sen suuhun. Paijasi päätä, naputti nenää ja kehui rauhallisesti. Kun Vappu yritti pyristellä irti variksesta, Sanna tukisti sitä hiukan poskesta, tuijotti tiukasti silmiin ja murahti vaimeasti. Kaikki tämä siis lempeästi ja vakuuttavasti, Vappu ei missään vaiheessa mennyt paniikkiin tai edes hätääntynyt. Ja ihme tapahtui! Suunnilleen 10 minuutin jälkeen Vappu silminnähden luovutti ja Sanna sai taivutettua sen tahtoonsa. Sanna pystyi hellittämään otteensa Vapusta ja se piti kuin pitikin varista suussaan! Tepasteli luokse, piti varista kunnon otteella eikä todellakaan yrittänyt sylkäistä pois. Meinasin haljeta riemusta, aika harras hetki kun tietää, kuinka paljon tätä ollaan jumpattu.
Sanna huomioi, että koko porukka oli kehittynyt jo pelkästään koirien rauhoittumisessa tehtävien välissä. Onneksi meistä näki, että ollaan tässä välissä niitä hommiakin tehty ja vielä ihan Sannan ohjeiden mukaan. Sannalla ja Allilla oli pitkä reissu takana ja on ihan uskomatonta, miten Sanna viitsii käyttää vähäistä vapaa-aikaansa meidän kouluttamiseen. Toivon myös Sannan takia, että palkinto tulisi joskus tulosten muodossa. :D
Hennan Freija muuten läpäisi eilen taipparit upeasti! Tässä näyte luovutuksesta:
tiistai 11. toukokuuta 2010
Ekat Kalasataman treenit 10.5.
Kesäkaudeksi PSK sai vuokrattua kentän Helsingin Kalasatamasta. Pieni rupuskahan se kenttä oli, mutta ihana että saatiin edes joku paikka muutamaksi kerraksi kuukaudessa.
Meidän kilpailevien ryhmässä on tällä hetkellä vain kolme koiraa, joten saatiin Almalta oikein teho-opetusta. Alma oli suunnitellut treenit torstain kisoja varten, eli paljon tekniikkaa vain viidellä hypyllä ja yhdellä putkella.
Aatu ja Morris suoriutuivat omista radoistaan aivan leikiten. Molemmat koirat kuuntelivat ohjaajiaan ja taisivat suorittaa radan ihan virheettömästi. Entäs meidän Vappu sitten? Arvatkaa, kuinka monta virhettä voi tehdä 14 esteellä? Väitän, että ainakin 6, ehkä jopa 8. Onneksi en pysynyt laskuissa. Mutta luoja se koira on taas täynnä VIRTAA! Kevätmasennus-mikälie on jäänyt taakse ja taas mulla on koira, joka lähtee ihan lapasesta päästessään radalle. Vappu pistää korvat kiinni ja suorittaa esteitä ihan oman mielensä mukaan, hiekka vain pöllyää.
Alman mukaan Vappu pitää pitää tiukasti omassa ohjauksessa koko ajan läpi radan, eikä sitä saa päästää irtoamaan. Niissä irtoamisissa on aina se vaara, että vauhdin hurma vie koiran mennessään. Vastakkaisella kädellä ohjaten Vappu tottelikin hienosti, eikä päässyt karkailemaan. Saatiin siis ihan onnistunutkin suoritus lopuksi, mutta nyt on taas palattava siihen väsytystaktiikkaan. Ennen jouduin viemään Vappua aina koirapuistoon ennen kisoja, jotta päästelisi siellä pahimmat höyryt pois. Eihän se yleensä auttanut, mutta saattoi hillitä jonkin verran. Parempi näin päin kuitenkin.
Mulle jäi todella hyvä mieli treeneistä. Kenttä oli uusi ja pitkä treenitauko takana, eli en odottanutkaan huippusuoritusta. Olin kuitenkin todella yllättynyt siitä, miten innoissaan Vappu taas oli. Treenin jälkeen se jaksoi vielä kirmailla Morriksen kanssa siellä teollisuusalueen hiekkakuopilla. Vappu is bäk. :-)
Meidän kilpailevien ryhmässä on tällä hetkellä vain kolme koiraa, joten saatiin Almalta oikein teho-opetusta. Alma oli suunnitellut treenit torstain kisoja varten, eli paljon tekniikkaa vain viidellä hypyllä ja yhdellä putkella.
Aatu ja Morris suoriutuivat omista radoistaan aivan leikiten. Molemmat koirat kuuntelivat ohjaajiaan ja taisivat suorittaa radan ihan virheettömästi. Entäs meidän Vappu sitten? Arvatkaa, kuinka monta virhettä voi tehdä 14 esteellä? Väitän, että ainakin 6, ehkä jopa 8. Onneksi en pysynyt laskuissa. Mutta luoja se koira on taas täynnä VIRTAA! Kevätmasennus-mikälie on jäänyt taakse ja taas mulla on koira, joka lähtee ihan lapasesta päästessään radalle. Vappu pistää korvat kiinni ja suorittaa esteitä ihan oman mielensä mukaan, hiekka vain pöllyää.
Alman mukaan Vappu pitää pitää tiukasti omassa ohjauksessa koko ajan läpi radan, eikä sitä saa päästää irtoamaan. Niissä irtoamisissa on aina se vaara, että vauhdin hurma vie koiran mennessään. Vastakkaisella kädellä ohjaten Vappu tottelikin hienosti, eikä päässyt karkailemaan. Saatiin siis ihan onnistunutkin suoritus lopuksi, mutta nyt on taas palattava siihen väsytystaktiikkaan. Ennen jouduin viemään Vappua aina koirapuistoon ennen kisoja, jotta päästelisi siellä pahimmat höyryt pois. Eihän se yleensä auttanut, mutta saattoi hillitä jonkin verran. Parempi näin päin kuitenkin.
Mulle jäi todella hyvä mieli treeneistä. Kenttä oli uusi ja pitkä treenitauko takana, eli en odottanutkaan huippusuoritusta. Olin kuitenkin todella yllättynyt siitä, miten innoissaan Vappu taas oli. Treenin jälkeen se jaksoi vielä kirmailla Morriksen kanssa siellä teollisuusalueen hiekkakuopilla. Vappu is bäk. :-)
maanantai 10. toukokuuta 2010
Tehoviikko ja kurinpalautus
Monta viikkoa jo on menty tekemättä yhtään mitään hyödyllistä. Viime perjantain agi-kisoihin ei päästy kun sairastuin flunssaan (ja satoi vettä koko illan). Kalenteri on täyttynyt kaikesta koiriin liittymättömistä asioista, joten aikamoinen treenipaussi on ollut. Tilanne korjataan välittömästi.
Onneksi tänään alkaa agilityn kesätreenikausi, eli meillä on jatkossa vuoro jossain Kalasataman ulkokentällä aina parittomien viikkojen maanantaisin. Ja ihana Alma tulee meitä taas kouluttamaan! Hyvä päästäkin aloittamaan tänään, koska torstaina onkin sitten virallinen startti Ojangossa. Sinne lähdetään muuten pitkästä aikaa edustamaan koko treenikolmikon voimin.
Huomista odotan erityisestä, koska silloin on vuorossa Fontellin Sannan nometreenien osa II. Helmikuussahan käytiin Sannan luona treenaamassa Pilkanmaalla, ja huomenna pidetään Vaakkoissa tsekkaus missä mennään. Kovasti toivon, että kehitystä olisi nähtävissä, mutta toisaalta on tässä aika pitkä taukokin ollut. Pitää olla realistinen ja minähän olen aina vähän pessimistinen mitä nometouhuihin tulee. Mutta huomisesta teen taatusti perusteellisen selvityksen, onko se mukavaa kirjoitettavaa vai ei, se jää nähtäväksi. ;-)
Toivottavasti nämä agi- ja nometreenit peräkkäisinä päivinä eivät ole Vapulle liikaa. Se kun on tainnut jo tottua laiskaan ja treenittömään elämään.
Onneksi tänään alkaa agilityn kesätreenikausi, eli meillä on jatkossa vuoro jossain Kalasataman ulkokentällä aina parittomien viikkojen maanantaisin. Ja ihana Alma tulee meitä taas kouluttamaan! Hyvä päästäkin aloittamaan tänään, koska torstaina onkin sitten virallinen startti Ojangossa. Sinne lähdetään muuten pitkästä aikaa edustamaan koko treenikolmikon voimin.
Huomista odotan erityisestä, koska silloin on vuorossa Fontellin Sannan nometreenien osa II. Helmikuussahan käytiin Sannan luona treenaamassa Pilkanmaalla, ja huomenna pidetään Vaakkoissa tsekkaus missä mennään. Kovasti toivon, että kehitystä olisi nähtävissä, mutta toisaalta on tässä aika pitkä taukokin ollut. Pitää olla realistinen ja minähän olen aina vähän pessimistinen mitä nometouhuihin tulee. Mutta huomisesta teen taatusti perusteellisen selvityksen, onko se mukavaa kirjoitettavaa vai ei, se jää nähtäväksi. ;-)
Toivottavasti nämä agi- ja nometreenit peräkkäisinä päivinä eivät ole Vapulle liikaa. Se kun on tainnut jo tottua laiskaan ja treenittömään elämään.
sunnuntai 25. huhtikuuta 2010
nASTa-cup 2010, 1. osakilpailu 23.4.
Ensimmäistä kertaa jouduttiin kokemaan ulkokentän kirot, kun kisat käytiin vesi-/räntäsateessa. Ja mikä rata! Taisikin olla enemmän kolmosille suunnattu, niin vaikeat kulmat siinä oli (ja suurin osa kilpailijoista oli kolmosia...).
Kepeilletulokulma oli niin tiukka (piti palata taemmaksi jotta pääsi alkuun), ettei Vappu saanut siinä kunnon rytmiä päälle. Muistaakseni kepeiltä tuli 2-3 virhettä. Hylky tuli kun yritin ohjata eteenpäin hypylle, mutta pysäytin oman vauhdin liian aikaisin ja Vappu säntäsikin taakse putkeen. En ajatellut sen olevan vaikea paikka, mutta tiukka u-käännös olisi ollut siinäkin ja muutenkin koko rata oli täynnä tiukkoja käännöksiä. Ai niin, puomilta tultiin taas iloisesti puolesta välistä loikalla alas... Aika epäonnistunut suoritus kaiken kaikkiaan jos lasketaan virheet, mutta toisaalta Vappu oli melkein lapasessa koko ajan eikä saanut kuuluisia hepuleitakaan. Kai me ollaan siis jossain kehitytty?
Todellakin mennään kyllä seuraavaankin osakilpailuun 7.5. Oltiin Miran kanssa molemmat samaa mieltä, että ihan hyvä tehdä näitä super-vaikeitakin ratoja kisoissa. Aatu muuten meni upeasti, mutta Mira taisi ohjata väärin ja hylky tuli heillekin. Tuloksella olisi varmaan ollut palkintopallilla, kun osallistujia oli vain 12 ja lähes kaikille hylyt.
Ei muuten päästy AST:n jatkokurssille. Pöh. Pitää vain toivoa että saadaan jostain hallivuoro kesäksi. Ei pelkästään kisoissa treenaamisesta oikein mitään tule.
Kepeilletulokulma oli niin tiukka (piti palata taemmaksi jotta pääsi alkuun), ettei Vappu saanut siinä kunnon rytmiä päälle. Muistaakseni kepeiltä tuli 2-3 virhettä. Hylky tuli kun yritin ohjata eteenpäin hypylle, mutta pysäytin oman vauhdin liian aikaisin ja Vappu säntäsikin taakse putkeen. En ajatellut sen olevan vaikea paikka, mutta tiukka u-käännös olisi ollut siinäkin ja muutenkin koko rata oli täynnä tiukkoja käännöksiä. Ai niin, puomilta tultiin taas iloisesti puolesta välistä loikalla alas... Aika epäonnistunut suoritus kaiken kaikkiaan jos lasketaan virheet, mutta toisaalta Vappu oli melkein lapasessa koko ajan eikä saanut kuuluisia hepuleitakaan. Kai me ollaan siis jossain kehitytty?
Todellakin mennään kyllä seuraavaankin osakilpailuun 7.5. Oltiin Miran kanssa molemmat samaa mieltä, että ihan hyvä tehdä näitä super-vaikeitakin ratoja kisoissa. Aatu muuten meni upeasti, mutta Mira taisi ohjata väärin ja hylky tuli heillekin. Tuloksella olisi varmaan ollut palkintopallilla, kun osallistujia oli vain 12 ja lähes kaikille hylyt.
Ei muuten päästy AST:n jatkokurssille. Pöh. Pitää vain toivoa että saadaan jostain hallivuoro kesäksi. Ei pelkästään kisoissa treenaamisesta oikein mitään tule.
maanantai 19. huhtikuuta 2010
Koiranhierontakurssilla 18.4.
kuva: Katja Kuusela Osallistuin Vapun kanssa Pääkaupunkiseudun Kultaisten järjestämälle koiranhierontakurssille, jossa kouluttajana toimi Tommi Turunen. Meitä oli vain neljä mukana, joten saimme varsinaista teho-opetusta!
Lyhyen teoriaosuuden jälkeen kävimme läpi koiran lihaksia ja niihin soveltuvia hierontatekniikoita. Lämmittelyä, hierontaa ja venytyksiä. Venyttelyitä en ole aikaisemmin uskaltanut koiralle tehdä ja tunnetusti olen maailman huonoin ihmisten hieroja, joten miksi koira olisi tehnyt poikkeuksen?
Vapulta löytyi pieniä jumeja selästä lapojen takaa sekä reisistä, mikä voi olla peruja viime syksyisestä onnettomuudesta. Silloin Vappu hyppäsi ekoissa kisoissamme A-esteen HARJALTA pää edellä kuperkeikan kautta alas. Pahalta se loikka näytti, mutta hieroja sai jumahtaneen selän onneksi auki. Pitäisi viedä taas Tia Mellinille tsekkiin, kun edellisestä kerrasta on jo aikaa.
Pahinta rääkkiä koiran keholle varmasti ovatkin kaikki kisat, joissa suoritus on nopea, räjähtävä ja saattaa olla vielä muutama tunti huilia ennen seuraavaa starttia. Pitääkin olla todella tarkkana, että lihakset pysyvät lämpiminä ja kunnossa. Kauhulla ajattelen sitä viime talven Hyvinkään kisaa, jolloin ulkona oli -27°C… Siellä jäätyi BOT-liivikin.
Nyt kun on hierontaa harjoiteltu käytännössä, uskallan ehkä avata sen viime vuonna Messarista ostetun hierontakirjankin. ;-)
sunnuntai 18. huhtikuuta 2010
Nakkilan mejäkoe 24.4. peruttu
Mejä(koe)kauden avaus piti olla Nakkilassa ensi lauantaina, mutta eilen tuli sähköpostia että koe on peruttu pahan kelirikon vuoksi. Ojat tulvivat ja maastossa on liikaa lunta.
Hirmuinen sääli! Meille kun mejä on laji, johon on aina vaikeinta järjestää aikaa. Jokainen mejää varten varattu viikonloppu vaatii aika paljon järjestelyitä kotirintamalla. Toisaalta ei olisi ollut aavistustakaan missä välissä olisin ehtinyt vetämään harjoitusjäljen, joten ehkä parempi näin? Ei olisi ollut meidän tapauksessa yhtään mahdotonta, että oltaisiin menty kokeeseen kylmiltään puolen vuoden tauon jälkeen... Lahjattomat treenaa! :D
Puuttuvan AVO-ykkösen metsästäminen jatkuu toivottavasti tänä kesänä.
Hirmuinen sääli! Meille kun mejä on laji, johon on aina vaikeinta järjestää aikaa. Jokainen mejää varten varattu viikonloppu vaatii aika paljon järjestelyitä kotirintamalla. Toisaalta ei olisi ollut aavistustakaan missä välissä olisin ehtinyt vetämään harjoitusjäljen, joten ehkä parempi näin? Ei olisi ollut meidän tapauksessa yhtään mahdotonta, että oltaisiin menty kokeeseen kylmiltään puolen vuoden tauon jälkeen... Lahjattomat treenaa! :D
Puuttuvan AVO-ykkösen metsästäminen jatkuu toivottavasti tänä kesänä.
keskiviikko 7. huhtikuuta 2010
Nopeat nometreenit 7.4.
Joku on oikeasti sanonut, että koira ei sikaile, vaan tekee asioita väärin, jos ei tiedä oikeaa tapaa. WRONG! Vappu pääsi aloittamaan helpolla ykkösmarkkerauksella. Ensimmäistä heittoa ei löytynyt (hmm…), toisen haki, oli palauttamassa juoksujalkaa ja kaarsi iloisesti ohitse! Juoksee sitten hirmulaukkaa polkua pitkin karkuun, jättää damin sinne ja painelee metsään. Ärjäisin, säntäsin perään ja tarkoitus oli siis saada koira alistumaan. Mitä vielä – Vappu lähtee haneen ja näytti oikein nauttivan takaa-ajoleikistä. Kyllä v-käyrä nousee, kun kahlaa hangessa vallattoman koiran perässä. Välittömästi joutui puuhun kiinni katsomaan Hurman suoritusta.
Seuraavaksi tehtiin Vapulle pari uutta ykköstä samaan paikkaan, ja johan damitkin tulivat mulle asti. Onneksi noutointo ei kärsinyt kurinpalautuksesta. Vapun kanssa saa olla aika varovainen, että hommassa säilyy hauskuus. Tämän eteen on tehty paljon töitä, mutta meille treenin hauskuus on tärkeämpää kuin tulokset.
Tehtiin myös polulla luoksetuloa damin yli, ja jostain syystä Vappu ei kummallakaan kerralla ottanut damia mukaansa. Piti aina lähettää erikseen noutoon. Tätä ollaan tehty aiemmin vain parkkipaikalla, joten ehkä sekin hämäsi koiraa. Vapun yksi isoimmista ongelmista on juuri spontaani nosto. Ja nyt vanha ongelma palasi, eli damin sylkeminen. Pitääkö tässä ruveta taas harjoittelemaan käteen-luovutuksia?? Eilen en sitä vaatinut, koska into olisi saattanut kärsiä siitä. Tehdään niitä sitten erikseen kotona.
Nina ja Krista muuten siteerasivat Gunilla Wedeenin kirjaa läpi koko treenin, eli pitäähän siihen paneutua nyt itsekin. Sieltä tuntuu löytyvän vastaus joka ongelmaan! Onneksi oma kappale on jo kotona odottamassa.
Seuraavaksi tehtiin Vapulle pari uutta ykköstä samaan paikkaan, ja johan damitkin tulivat mulle asti. Onneksi noutointo ei kärsinyt kurinpalautuksesta. Vapun kanssa saa olla aika varovainen, että hommassa säilyy hauskuus. Tämän eteen on tehty paljon töitä, mutta meille treenin hauskuus on tärkeämpää kuin tulokset.
Tehtiin myös polulla luoksetuloa damin yli, ja jostain syystä Vappu ei kummallakaan kerralla ottanut damia mukaansa. Piti aina lähettää erikseen noutoon. Tätä ollaan tehty aiemmin vain parkkipaikalla, joten ehkä sekin hämäsi koiraa. Vapun yksi isoimmista ongelmista on juuri spontaani nosto. Ja nyt vanha ongelma palasi, eli damin sylkeminen. Pitääkö tässä ruveta taas harjoittelemaan käteen-luovutuksia?? Eilen en sitä vaatinut, koska into olisi saattanut kärsiä siitä. Tehdään niitä sitten erikseen kotona.
Nina ja Krista muuten siteerasivat Gunilla Wedeenin kirjaa läpi koko treenin, eli pitäähän siihen paneutua nyt itsekin. Sieltä tuntuu löytyvän vastaus joka ongelmaan! Onneksi oma kappale on jo kotona odottamassa.
tiistai 6. huhtikuuta 2010
Videoklippi Pääsiäiskisoista 5.4.2010
Aina pitäisi nähdä rata videolta suorituksen jälkeen. Nyt pääsin ensimmäistä kertaa näkemään oman suorituksen ja tätä on katsottu jo muutaman kerran… Kuvaaja siis kouluttajamme Alma Von Creutlein:
http://www.youtube.com/user/shelttiniki#p/a/u/2/suGI36vP-3s
Päätin kokeilla kisoissa ensimmäistä kertaa lentävää lähtöä, jotta saisin sen kisajännityksen pois ja heti alusta kunnon vauhdin päälle. En halunnut uusintaa Kirkkonummen katastrofista, jolloin Vappu menetti mielenkiintonsa ja karkasi ennen ensimmäistäkään estettä. Vaikka lentävä lähtö sopiikin meille mikäli oma vauhti riittää, niin kerta kaikkiaan en ymmärrä miksi Vappu karkasi heti hylyn arvoisesti putkeen. Itse olin hyvin sijoittunut ja kaiken logiikan mukaan koiran olisi pitänyt tulla perässä. Mistä niistä aina tietää…
Toinen virhe sattui juuri ennen toista putkea, kun myöhästyin valssista pahasti ja ohjasin koiran väärälle esteelle. Olisi vain pitänyt tehdä takaleikkaus ja luottaa putkivetoisuuteen. Kepeillä myös hötkyilyvirhe, vaikka yritin vetää Vapun oikeasta välistä sisään. Neljäs virhe tuli viimeisen putken jälkeen, kun Vappu irtosi taas muurille (Alman mielestä tämä ei ollut huono asia). Taisin unohtaa kutsua koiraa putkesta ja luotin liikaa siihen, että kaartaa mun perään. Muisti kuitenkin muurin, perkules.
Näin paljon virheitä yhdelle radalle, mutta silti jäi oikein tyytyväinen fiilis. Vauhti oli hyvä, agilityn ilo oli mukana ja väsymyksestä ei tietoakaan.
Hurja sääli, mutta treenit ovat tältä erää tässä. Purinalta ei olla saatu vahvistusta jatkovuoroista, joten laitoin hakemuksen menemään AST:n lyhyelle kurssille. Pääsisi edes jotain tekemään. Eniten kyllä toivon että Alma jatkaisi meillä kouluttajana, koska ollaan kehitytty ihan hurjasti nyt vuoden sisällä. Olisi varmaan kouluttajallekin palkitsevaa, että koulutettavat saavuttaisivat tuloksiakin. ;-)
http://www.youtube.com/user/shelttiniki#p/a/u/2/suGI36vP-3s
Päätin kokeilla kisoissa ensimmäistä kertaa lentävää lähtöä, jotta saisin sen kisajännityksen pois ja heti alusta kunnon vauhdin päälle. En halunnut uusintaa Kirkkonummen katastrofista, jolloin Vappu menetti mielenkiintonsa ja karkasi ennen ensimmäistäkään estettä. Vaikka lentävä lähtö sopiikin meille mikäli oma vauhti riittää, niin kerta kaikkiaan en ymmärrä miksi Vappu karkasi heti hylyn arvoisesti putkeen. Itse olin hyvin sijoittunut ja kaiken logiikan mukaan koiran olisi pitänyt tulla perässä. Mistä niistä aina tietää…
Toinen virhe sattui juuri ennen toista putkea, kun myöhästyin valssista pahasti ja ohjasin koiran väärälle esteelle. Olisi vain pitänyt tehdä takaleikkaus ja luottaa putkivetoisuuteen. Kepeillä myös hötkyilyvirhe, vaikka yritin vetää Vapun oikeasta välistä sisään. Neljäs virhe tuli viimeisen putken jälkeen, kun Vappu irtosi taas muurille (Alman mielestä tämä ei ollut huono asia). Taisin unohtaa kutsua koiraa putkesta ja luotin liikaa siihen, että kaartaa mun perään. Muisti kuitenkin muurin, perkules.
Näin paljon virheitä yhdelle radalle, mutta silti jäi oikein tyytyväinen fiilis. Vauhti oli hyvä, agilityn ilo oli mukana ja väsymyksestä ei tietoakaan.
Hurja sääli, mutta treenit ovat tältä erää tässä. Purinalta ei olla saatu vahvistusta jatkovuoroista, joten laitoin hakemuksen menemään AST:n lyhyelle kurssille. Pääsisi edes jotain tekemään. Eniten kyllä toivon että Alma jatkaisi meillä kouluttajana, koska ollaan kehitytty ihan hurjasti nyt vuoden sisällä. Olisi varmaan kouluttajallekin palkitsevaa, että koulutettavat saavuttaisivat tuloksiakin. ;-)
maanantai 5. huhtikuuta 2010
Purinan Pääsiäiskisat 5.4.2010
Tänään käytiin pitkän pohdinnan jälkeen kokeilemassa hyppyrataa. Vappu on ollut viimeisten viikkojen aikana todella apean oloinen, joten mietin starttaamista viime hetkeen saakka. Vanha agilityn riemu on kuitenkin herännyt, sillä vauhti oli ihan ok ja koira irtosi kivasti. Hylkyhän tuli heti tokalla esteellä Vapun karattua putkeen, mutta ehkä senkin vuoksi loppurata meni hyvin rennosti ohjaten. Kouluttajamme oli kameran kanssa radan reunalla, joten ehkä saamme vielä videokoosteen tämän päiväisestä...
Ja siitä apeudesta; treenikaveri taisi keksiä syyn toteamalla, että onhan tuossa vyötäröllä vähän ylimääräistä. ;-D
Ja siitä apeudesta; treenikaveri taisi keksiä syyn toteamalla, että onhan tuossa vyötäröllä vähän ylimääräistä. ;-D
Vapun blogi avattu!
Ryhdistäytymisliike on tapahtunut ja Vappu on vihdoinkin viiden vuoden harrastamisen jälkeen saanut oman treeniblogin! *Aplodeja!*
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
