nASTa-cup 2010, 1. osakilpailu 23.4.

Ensimmäistä kertaa jouduttiin kokemaan ulkokentän kirot, kun kisat käytiin vesi-/räntäsateessa. Ja mikä rata! Taisikin olla enemmän kolmosille suunnattu, niin vaikeat kulmat siinä oli (ja suurin osa kilpailijoista oli kolmosia...).

Kepeilletulokulma oli niin tiukka (piti palata taemmaksi jotta pääsi alkuun), ettei Vappu saanut siinä kunnon rytmiä päälle. Muistaakseni kepeiltä tuli 2-3 virhettä. Hylky tuli kun yritin ohjata eteenpäin hypylle, mutta pysäytin oman vauhdin liian aikaisin ja Vappu säntäsikin taakse putkeen. En ajatellut sen olevan vaikea paikka, mutta tiukka u-käännös olisi ollut siinäkin ja muutenkin koko rata oli täynnä tiukkoja käännöksiä. Ai niin, puomilta tultiin taas iloisesti puolesta välistä loikalla alas... Aika epäonnistunut suoritus kaiken kaikkiaan jos lasketaan virheet, mutta toisaalta Vappu oli melkein lapasessa koko ajan eikä saanut kuuluisia hepuleitakaan. Kai me ollaan siis jossain kehitytty?

Todellakin mennään kyllä seuraavaankin osakilpailuun 7.5. Oltiin Miran kanssa molemmat samaa mieltä, että ihan hyvä tehdä näitä super-vaikeitakin ratoja kisoissa. Aatu muuten meni upeasti, mutta Mira taisi ohjata väärin ja hylky tuli heillekin. Tuloksella olisi varmaan ollut palkintopallilla, kun osallistujia oli vain 12 ja lähes kaikille hylyt.


Ei muuten päästy AST:n jatkokurssille. Pöh. Pitää vain toivoa että saadaan jostain hallivuoro kesäksi. Ei pelkästään kisoissa treenaamisesta oikein mitään tule.

Koiranhierontakurssilla 18.4.

kuva: Katja Kuusela

Osallistuin Vapun kanssa Pääkaupunkiseudun Kultaisten järjestämälle koiranhierontakurssille, jossa kouluttajana toimi Tommi Turunen. Meitä oli vain neljä mukana, joten saimme varsinaista teho-opetusta!

Lyhyen teoriaosuuden jälkeen kävimme läpi koiran lihaksia ja niihin soveltuvia hierontatekniikoita. Lämmittelyä, hierontaa ja venytyksiä. Venyttelyitä en ole aikaisemmin uskaltanut koiralle tehdä ja tunnetusti olen maailman huonoin ihmisten hieroja, joten miksi koira olisi tehnyt poikkeuksen?

Vapulta löytyi pieniä jumeja selästä lapojen takaa sekä reisistä, mikä voi olla peruja viime syksyisestä onnettomuudesta. Silloin Vappu hyppäsi ekoissa kisoissamme A-esteen HARJALTA pää edellä kuperkeikan kautta alas. Pahalta se loikka näytti, mutta hieroja sai jumahtaneen selän onneksi auki. Pitäisi viedä taas Tia Mellinille tsekkiin, kun edellisestä kerrasta on jo aikaa.

Pahinta rääkkiä koiran keholle varmasti ovatkin kaikki kisat, joissa suoritus on nopea, räjähtävä ja saattaa olla vielä muutama tunti huilia ennen seuraavaa starttia. Pitääkin olla todella tarkkana, että lihakset pysyvät lämpiminä ja kunnossa. Kauhulla ajattelen sitä viime talven Hyvinkään kisaa, jolloin ulkona oli -27°C… Siellä jäätyi BOT-liivikin.

Nyt kun on hierontaa harjoiteltu käytännössä, uskallan ehkä avata sen viime vuonna Messarista ostetun hierontakirjankin. ;-)

Nakkilan mejäkoe 24.4. peruttu

Mejä(koe)kauden avaus piti olla Nakkilassa ensi lauantaina, mutta eilen tuli sähköpostia että koe on peruttu pahan kelirikon vuoksi. Ojat tulvivat ja maastossa on liikaa lunta.

Hirmuinen sääli! Meille kun mejä on laji, johon on aina vaikeinta järjestää aikaa. Jokainen mejää varten varattu viikonloppu vaatii aika paljon järjestelyitä kotirintamalla. Toisaalta ei olisi ollut aavistustakaan missä välissä olisin ehtinyt vetämään harjoitusjäljen, joten ehkä parempi näin? Ei olisi ollut meidän tapauksessa yhtään mahdotonta, että oltaisiin menty kokeeseen kylmiltään puolen vuoden tauon jälkeen... Lahjattomat treenaa! :D

Puuttuvan AVO-ykkösen metsästäminen jatkuu toivottavasti tänä kesänä.

Nopeat nometreenit 7.4.

Joku on oikeasti sanonut, että koira ei sikaile, vaan tekee asioita väärin, jos ei tiedä oikeaa tapaa. WRONG! Vappu pääsi aloittamaan helpolla ykkösmarkkerauksella. Ensimmäistä heittoa ei löytynyt (hmm…), toisen haki, oli palauttamassa juoksujalkaa ja kaarsi iloisesti ohitse! Juoksee sitten hirmulaukkaa polkua pitkin karkuun, jättää damin sinne ja painelee metsään. Ärjäisin, säntäsin perään ja tarkoitus oli siis saada koira alistumaan. Mitä vielä – Vappu lähtee haneen ja näytti oikein nauttivan takaa-ajoleikistä. Kyllä v-käyrä nousee, kun kahlaa hangessa vallattoman koiran perässä. Välittömästi joutui puuhun kiinni katsomaan Hurman suoritusta.
Seuraavaksi tehtiin Vapulle pari uutta ykköstä samaan paikkaan, ja johan damitkin tulivat mulle asti. Onneksi noutointo ei kärsinyt kurinpalautuksesta. Vapun kanssa saa olla aika varovainen, että hommassa säilyy hauskuus. Tämän eteen on tehty paljon töitä, mutta meille treenin hauskuus on tärkeämpää kuin tulokset.
Tehtiin myös polulla luoksetuloa damin yli, ja jostain syystä Vappu ei kummallakaan kerralla ottanut damia mukaansa. Piti aina lähettää erikseen noutoon. Tätä ollaan tehty aiemmin vain parkkipaikalla, joten ehkä sekin hämäsi koiraa. Vapun yksi isoimmista ongelmista on juuri spontaani nosto. Ja nyt vanha ongelma palasi, eli damin sylkeminen. Pitääkö tässä ruveta taas harjoittelemaan käteen-luovutuksia?? Eilen en sitä vaatinut, koska into olisi saattanut kärsiä siitä. Tehdään niitä sitten erikseen kotona.

Nina ja Krista muuten siteerasivat Gunilla Wedeenin kirjaa läpi koko treenin, eli pitäähän siihen paneutua nyt itsekin. Sieltä tuntuu löytyvän vastaus joka ongelmaan! Onneksi oma kappale on jo kotona odottamassa.

Videoklippi Pääsiäiskisoista 5.4.2010

Aina pitäisi nähdä rata videolta suorituksen jälkeen. Nyt pääsin ensimmäistä kertaa näkemään oman suorituksen ja tätä on katsottu jo muutaman kerran… Kuvaaja siis kouluttajamme Alma Von Creutlein:
http://www.youtube.com/user/shelttiniki#p/a/u/2/suGI36vP-3s

Päätin kokeilla kisoissa ensimmäistä kertaa lentävää lähtöä, jotta saisin sen kisajännityksen pois ja heti alusta kunnon vauhdin päälle. En halunnut uusintaa Kirkkonummen katastrofista, jolloin Vappu menetti mielenkiintonsa ja karkasi ennen ensimmäistäkään estettä. Vaikka lentävä lähtö sopiikin meille mikäli oma vauhti riittää, niin kerta kaikkiaan en ymmärrä miksi Vappu karkasi heti hylyn arvoisesti putkeen. Itse olin hyvin sijoittunut ja kaiken logiikan mukaan koiran olisi pitänyt tulla perässä. Mistä niistä aina tietää…

Toinen virhe sattui juuri ennen toista putkea, kun myöhästyin valssista pahasti ja ohjasin koiran väärälle esteelle. Olisi vain pitänyt tehdä takaleikkaus ja luottaa putkivetoisuuteen. Kepeillä myös hötkyilyvirhe, vaikka yritin vetää Vapun oikeasta välistä sisään. Neljäs virhe tuli viimeisen putken jälkeen, kun Vappu irtosi taas muurille (Alman mielestä tämä ei ollut huono asia). Taisin unohtaa kutsua koiraa putkesta ja luotin liikaa siihen, että kaartaa mun perään. Muisti kuitenkin muurin, perkules.

Näin paljon virheitä yhdelle radalle, mutta silti jäi oikein tyytyväinen fiilis. Vauhti oli hyvä, agilityn ilo oli mukana ja väsymyksestä ei tietoakaan.
Hurja sääli, mutta treenit ovat tältä erää tässä. Purinalta ei olla saatu vahvistusta jatkovuoroista, joten laitoin hakemuksen menemään AST:n lyhyelle kurssille. Pääsisi edes jotain tekemään. Eniten kyllä toivon että Alma jatkaisi meillä kouluttajana, koska ollaan kehitytty ihan hurjasti nyt vuoden sisällä. Olisi varmaan kouluttajallekin palkitsevaa, että koulutettavat saavuttaisivat tuloksiakin. ;-)

Purinan Pääsiäiskisat 5.4.2010

Tänään käytiin pitkän pohdinnan jälkeen kokeilemassa hyppyrataa. Vappu on ollut viimeisten viikkojen aikana todella apean oloinen, joten mietin starttaamista viime hetkeen saakka. Vanha agilityn riemu on kuitenkin herännyt, sillä vauhti oli ihan ok ja koira irtosi kivasti. Hylkyhän tuli heti tokalla esteellä Vapun karattua putkeen, mutta ehkä senkin vuoksi loppurata meni hyvin rennosti ohjaten. Kouluttajamme oli kameran kanssa radan reunalla, joten ehkä saamme vielä videokoosteen tämän päiväisestä...

Ja siitä apeudesta; treenikaveri taisi keksiä syyn toteamalla, että onhan tuossa vyötäröllä vähän ylimääräistä. ;-D

Vapun blogi avattu!

Ryhdistäytymisliike on tapahtunut ja Vappu on vihdoinkin viiden vuoden harrastamisen jälkeen saanut oman treeniblogin! *Aplodeja!*