Kontakti-treenit 24.5.

Kiirettä pitää ja blogin päivittäminen on todella jäänyt vähemmälle. Koska mokattiin Miran kanssa edellisissä kisoissa nimenomaan puomilla, niin treenien aiheena olikin sitten kontaktiharjoittelu. ;-)
Saatiin Almalta vielä kotiläksyksi kontaktien opettamista himassa vaikka naksun avulla, mutta eihän me mitään olla tehty... Onneksi on vielä viikko aikaa.

Oman huonomuistisuuden vuoksi kopioin tähän suoraan Alman kirjalliset ohjeet:

Kontaktit
- aletaan ns takaperin ketjuttaa kontakteja, erityisesti puomia. Opetetaan koiralle ensin oikea kontaktin suoritus ja asento (nk 2on2off), sillä juuri kontaktin loppuun koiran tulee pyrkiä estettä suorittaessaan. Tehdään kontaktista se maailman paras paikka koko esteessä :)
- tehdään ensin hihnassa ja pelkästään alastuloa (kummaltakin puolelta!!).
- hiljaa hyvä tulee ja maltti on valttia! Kontaktin uudelleen opetus tai korjaus on pitkä prosessi, kun koira on sen jollain toisella tavalla suorittanut aina. Eli kuten eilenkin totesin, en suosittele koko puomin tekemistä missään nimessä. Jos todella haluatte toimivat ja varmat kontaktit, niin liian hitaasti ei voi edetä. Hyvin tehty pohjatyö on kaiken a ja o :)
- sitten kun on toistettu paljon (!) hihnassa kontaktia, voidaan ottaa hihna pois. Jos maltatte, niin kuitenkin vasta sitten kun sanon niin. Hihna on hyvä hidastaja, eivätkä koirat vielä 5-10 toiston jälkeen todellakaan tiedä kunnolla mitä heiltä vaaditaan.
- jos mahdollista, niin avustajan kanssa tätä kontaktiharjoitusta. Avustaja pitää hihnaa ja ohjaaja keskittyy palkkaamiseen ja kehumiseen.
- palkka AINA koiran puoleisella kädellä!! Ja ns takaa, palkkauksesta jäljempänä lisää.
- palkatkaa PALJON kontaktilla. Koiraa voi seisottaa siinä syömässä nameja suht kauankin, 10-30 sekuntiakin ellei enemmän. Aina, kun annatte namin, samalla kontaktikäsky: oli se sitten mikä tahansa (ota, koske, seiso, seis, stop, pinta jne) käskyn on oltava aina sama. Ja se pitää sanoa joka kerta, jotta koira oppisi yhdistämään käskyn asentoon ja kontaktiin. Ohjaajallekin tulee toki rutiini käskysanan käytöstä kun sen muistaa sanoa aina namin yhteydessä.
- jos haluaa yhdistää naksuttimen, niin on hyvä että antaa koiran itse hakeutua 2on2off asentoon ilman namihoukutinta. Naksautus siis silloin kun koira ns itse keksii oikean asennon.
- harjoitelkaa asentoa myös kotioloissa, niin että koira tottuu siihen että sen takajalat ovat eri pinnalla ja hieman korkeammalla kuin etujalat. Hyvä harjoitusalusta on vaikkapa alin porras (takajalat portaalla ja etutassut lattialla/maassa), paksu kirja, väärinpäin oleva vati jne. Mielikuvitus käyttöön :)
- kontaktilta saa lähteä VAIN ja ainoastaan vapautuskäskystä (vapaa, mennään jne).
- ja vielä kerran kertauksena: ei koko puomia. Ajatelkaa vaikka koiranne olevan ensimmäisiä kertoja agilityradalla ja opetatte sille alkeita. Takaperinketjutus on mielestäni varmin tapa saada toimivat ja varmat kontaktit. Mutta se vie aikaa, lopussa kova työ kuitenkin palkitaan.

Tässä muutama video kontaktiopetuksesta takaperinketjuttamalla pennun kanssa. Kyseessä kaverini sheltti, aika makea tapaus :) Palkkaus ei aina ole sama miten itse tekisin, ja videolla käytetään kosketusalustaa, mutta pointti onkin juuri takaperinketjutus.

Video 1: http://www.youtube.com/user/shelttiset3#p/u/42/VrqyvfhZ2UI
Video 2: http://www.youtube.com/user/shelttiset3#p/u/41/KrImVps75IY
Video 3: http://www.youtube.com/user/shelttiset3#p/u/40/cewdcxOCvhk
Video 4: (noin kolmen minuutin kohdalla ja siitä loppuun) http://www.youtube.com/user/shelttiset3#p/u/37/6_JKRMHLLYQ
Video 5: (noin 40sek kohdalla) http://www.youtube.com/user/shelttiset3#p/u/34/GbOird-J7Cc
Video 6: Loppuun vielä valmis puomi kovasta vauhdista http://www.youtube.com/user/shelttiset3#p/u/3/vYze6LBCM1k :)

Kontaktitreenaus vaatii paljon pitkäjänteistä työtä, eikä saa kiirehtiä eteenpäin liian nopeasti.

Palkkaus
- muutetaan kaikkien palkkausmenetelmää. Jos palkka tulee kädestä, niin sen on tultava ns taaksepäin, eikä koiran edestä. Tästä on hyötyä eniten agilityradalla, kuten huomattiin eilisen radan pitkässä kuljetuksessa.
- tätäkin voi ja oikeastaan pitää (kuten kontaktejakin) harjoitella kotona. Lenkillä juoskaa eteenpäin, lähtekää vaikka ihan yllättäen juoksuun. Koira lähtee perään ja sitten iskette jomman kumman käden alas ja palkkaatte siihen. Älkää kuitenkaan pysäyttäkö liikettä palkkaan, vaan jatkakaa vähän vielä matkaa. Emmehän me halua pysähtymisestä palkata, vaan nimenomaan vauhdista :)
- koira oppii lukemaan kätevästi ohjaajan käsiä ja ansatilanteiden kuljetukset helpottuvat varmasti, kun koira osaa tulla käteen kiinni ja pysyy hallussa.

Irtoaminen
Huomasin että jota kuitenkin kaikilla oli ongelmia saada koira irtoamaan takaakiertoon. Tämänkin harjoittelu onnistuu kotona :) Opettakaa koira kiertämään mikä tahansa esine, ruokatynnyri, kanto, pölkky... Puut on kanssa oikein hyviä, sillä puiden välissä voi itse harjoitella myös ohjausliikkeitä: http://www.youtube.com/watch?v=j2gb0kPZcnA.

Hyvät treenit jälleen kerran eilen! Minulle ainakin jäi hyvä mieli sateesta ja kadonneesta matkakortista huolimatta :) Teitte kaikki hienoa työtä sekä radan että kontaktien kanssa. Etenkin ohjauksissa olette edistyneet ihan huimasti ja rataantutustumisessa löytyy enemmän vaihtoehtoja ohjata kuin aiemmin.

Välillä täytyy vain ihmetellä, miten Alma jaksaa paneutua meihin ja innostaa jatkuvasti. Ihan huippua kun ollaan saatu Alma meitä kouluttamaan. Happy, happy. :) :)

Kuka on kuka -harjoitus

Nyt se on tehty! Olen odottanut sopivaa hetkeä suorittaakseni Sannan demonstroiman harjoituksen johtajuudesta ja variksista. Eli koiran pakottamista tekemään jotain sellaista, mitä omistaja haluaa (vain koska omistaja haluaa). Meidän tapauksessamme siis variksen kantaminen. Sannan treenistä tarkemmin:
http://juhannumakelaiset.blogspot.com/2010/05/sannan-nometreenit-115-osa-ii.html

Aloitin helpommasta, eli damin pitämisestä. Vappu oli aluksi vähän varuillaan, mutta piti damia jämäkästi, kehuin rauhallisesti, paijasin päästä ja naputin kuonoa. Yritin muistaa kaiken mitä Sanna silloin näytti. Koska damin pito sujui niin hienosti, pakkohan se oli ahneesti siirtyä riistaan.

Ikävä kyllä varikset olivat ihan jäisiä, mutta otin yhden sukkavariksen joka oli jo valmiiksi mukavana pakettina. Eikä mennyt muutamaa minuuttia pidempään, kun Vappu piti sitä ihan nätisti suussa!! Ja heilutti vielä häntäänsä, kun kehuin sitä ja varmaan minustakin loisti kauas miten mielissäni olin. :) Siis Vappu 5 v. piti varista eikä hellittänyt otettaan, vaikka oli vapaana ja koskin vuorotellen kuonoon ja varikseen. Vasta 'kiitos'-sanalla irrotti otteensa. Voiko tämä olla edes mahdollista??

Varis on nyt sulamassa ulkona ja kokeilen sitä myöhemmin uudestaan. Enkä voi vieläkään uskoa todeksi. :)

Nasta-cup, III osakilpailu 21.5.

Puolarmetsässä käytiin taas testaamassa möllikisoja, kun kenttä on niin meidän lähellä. Keli oli hieno, joten koiramääräkin heti normaalia suurempi. Maksi-kilpailevien luokassa 22!

Laidasta laitaan taas mennään. Odotin helteen väsyttämää koiraa, mutta sainkin hepulikoiran. Tällä kertaa Vappu hyppäsi heti tokan esteen väärältä puolelta ja varmaan mun joku reaktio sai sen aivokurkiaisen naksahtamaan. Välittömästi Vappu veti muutaman hepulirundin ja hommahan oli siinä. Hyvää vauhtia päästiin kyllä loppurata ja ainoastaan viimeisen renkaan se ALITTI. Siis hidasti renkaan eteen sekunnin sadasosaksi ja pujahti alitse. Toisaalta se oli musta kumirengas (sellainen oikean renkaan näköinen), eli ehkä Vappu koki sen liian epäilyttäväksi. Tokalla kerralla meni nätisti läpi kolhimatta selkäänsä.

Mutta radasta muuten; oli helpompi kuin ekassa osakilpailussa, mutta pari tiukkaa kohtaa kuitenkin. Kepit fantastisen hyvin ja kontaktit mun tietääkseni ok. Siellä oli yksi todella paha paikka, jossa puomin molemmin puolin oli putken suut. Hypyn jäkeen kaarretaan putkeen ja siitä takaisin samalle hypylle, jonka jälkeen pitäisikin tähdätä keskelle siihen puomille. Tässä monet koirat painelivat uudestaan putkeen ja luulin meille käyvän samalla tavalla, varsinkin kun Vappu viimeksi vierasti puomia. Pitäisi kyllä luottaa koiraan enemmän. Sain sen ohjattua vastakkaisella kädellä puomille! Jo pelkästään tuon vuoksi olen todella iloinen meidän suorituksesta. Sehän kuunteli mua!

Ja olihan Vapulla taas todella kivaa. Päivä oli kuuma ja pidin sillä ennen starttia märkää froteemanttelia päällä, mikä näköjään auttoi ainakin vauhdissa. Ja tasku oli täynnä sisäfilettä, ehkä silläkin oli osuutensa. ;-P

Agi-kisat Vantaan Ojangossa 13.5.

Ensimmäistä kertaa kisoissa Ojangon ulkokentällä olikin oikein mukava kokemus. Helleaalto iski ja Vappu ja Aatu olivat molemmat ihmeen vetämättömiä. Tein vähän pujottelua harkkaradalla, mutta Vappua näytti kiinnostavan uuden kentän nuuskuttelu enemmän. Ei luvannut hyvää kisaa ajatellen, ei.

Tuomarina aina yhtä mukava Anne Savioja (jolle Vappu esitti ensimmäisissä kisoissaan sen järkyttävän kuperkeikan A-esteeltä...). Itse rata oli yllättävän helppo, paljon helpompi kuin mitä Alma pistää meitä treeneissä vääntämään. Sen olisi pitänyt olla helppo nakki, mutta koiriin vaikuttava kuumuus ja väsyminen huolestutti. Molemmista oli virta vek.

Otin varman päälle ja innostin Vappua ennen suoritusta. Teimme lentävän lähdön, eli koiraa ei istuteta vaan lähdetään suoraan juoksemaan täysillä. Kellohan käynnistyy kun koira suorittaa ensimmäisen esteen. Vappuhan lähti! Ei se parhaaseen vauhtiinsa yltänyt, mutta sain kuitenkin juosta tosissani. Keinulta Vappu hyppäsi liian aikaisin ja luulin saaneeni siitä vitosen – ei saatu. Kepit hienosti, A:n kontakti hienosti ja koira seurasi mua. Mutta sitten Vappu menikin puomista ohitse, joka oli kolmanneksi viimeinen este. :/ Ohjasin sinne uudelleen ja Vappu epäröi rampilla selvästi ja hyppäsi sitten alas. Jäiköhän sille joku trauma lentokeinusta, voi olla. Koskaan aiemmin ei ole ollut ongelmia puomilla. Kaksi virhettä siis jo plakkarissa, joten ajattelin että ’paskat’ ja jatkettiin matkaa. Tuloksena siis HYL.

Missä se kontaktipinta on??

IIloisesti puomin ohi...

Jälkeenpäin harmitti etten ottanut tulosta, mutta toisaalta mitä niillä 10+jotain -tuloksilla edes tekee… Nolla oli taas kerran lähellä. Mutta siis aivan iisi rata, Vappu kuunteli mua ja oli vauhdikas helteestä huolimatta. En voi olla pettynyt. Harmittaa vain, ettei päästä kisoihin vähään aikaan. Into olisi nyt huipussaan.

Rata kuten sen muistan. Mittasuhteet varmaan ihan pielessä, eikä mulla ole aavistustakaan, millä ohjelmalla ihmiset piirtävät niitä hienoja ratapiirroksia. Mun karvalakkiohjelma on Kynä & Skanneri! :D

Kaikki kuvat: Jukka Pätynen / Koirakuvat.fi

Sannan nometreenit 11.5., osa II

Jestas mikä treeni tiistaina! Lähes 5 tuntia Vaakkoissa Fontellin Sannan johdolla riitti kyllä viemään voimat kaikilta, mutta silti olin vielä yölläkin aivan täynnä intoa. Sannan tyyli sopii meidän blondikerholle aivan loistavasti. Sannalta ollaan saatu todella toimivia harjoitusmalleja koiran hallintaan ja johtajuuden vahvistamiseen. Sanna osaa lukea koiria, keksii ratkaisut varmaan kaikkiin ongelmiin ja osaapa vielä selittää kaiken meillekin ymmärrettävästi. Mii laik it ö lot! *aaltoja!*

Taustana siis, että tammikuussa oltiin Sannan luona Pilkanmaalla treenaamassa tällä samalla porukalla, eli mukana olivat Henna & Freija, Liisa & Papu, Nina & Hurma sekä Krista & Kuura. Nyt oli tällainen lopputsekin paikka, että missä mennään, miten ollaan edistytty ja onhan se treenaaminen kuivalla maalla ihan eri asia.

Markkeeraukset:
Aloitettiin ykkösmarkkeerauksilla dameilla kahteen eri paikkaan. Kun koira suoritti ne hyvin, tehtiin kakkonen samoihin tuttuihin paikkoihin. Vappu teki taas vaput, eli löysi kyllä damin muttei nostanut sitä. Dami tippui ensimmäisellä kerralla sellaiseen pusikkoon etten itse nähnyt mitä koira touhusi, joten harmittavasti en päässyt puuttumaan sen käytökseen. Uusintaheitossa dami ei meinannut nousta edes ärähdyksellä. Ikävää että tästä on nyt tullut uusi ongelma. Jouduin pistämään koiran kiinni ja pakotin sen kantamaan damin suussaan lähetyspaikalle. Vapullahan ei ole minkäänlaisia vaikeuksia löytää damia, mutta se on hyvä teeskentelemään etsimistä… Onneksi sentään ärähdys oikeassa paikassa auttaa, on se jo jotain. Kun noston sai toimimaan kurinpalautuksen jälkeen, olivat palautukset ihanan innokkaita. Käteen en niitä saanut, mutta siihen en tällä kertaa puuttunut ollenkaan.

Seuraavaksi muutettiin lähetyskulmaa, vaikka heittopaikat säilyivät samoina. Ensimmäisessä ykkösessä Vappu palasi tyhjänä, ja dami oli kuulemma jäänyt puuhun kiinni. :D Eihän sen pitäisi koiraa haitata jos damiin ylettyy, mutta Vapun mielestä oli hyvä tekosyy jättää noutamatta. Ovela pirulainen…

Paljon oli parannettavaa, mutta noudot paranivat selvästi loppua kohden. Sitä nosto-ärähdystäkään ei tarvittu muutaman ensimmäisen kerran jälkeen, vaan Vappu työskenteli iloisesti, ehkä hieman normaalia hitaammin.

Vesityö:
Ranta oli todella haastava: mutainen ja upottava suo. Muille tehtiin lokilla ensin lyhyt vesinouto, sitten siirrettiin lähetyspaikkaa aina vain syvemmälle maahan. Koirilla oli selvästi vaikeuksia veteen menon kanssa. Meillä kun suuri vaikeus on riista, niin aluksi kokeiltiin Vapun veteen menoa damilla. Pienellä kannustuksella Vappukin kävi heittämässä talviturkin ja toi damin hienosti käteen. Lokilla sama juttu, eli sen suhteen meillä ei ole ongelmia. Toinen heitettiin vähän kauemmaksi, mutta matka lähinnä lisää hakuintoa. Tosin otin molemmat lokit vastaan heti rannassa, eli Vappu ei joutunut kantamaan tuota albatrossin kokoista lokkia maalla ollenkaan.

Hakuruutu:
Tästä tehtävästä riittää muisteltavaa vielä pitkiksi ajoiksi! Kaikki koirat (Vappua lukuun ottamatta) tekivät aivan loistavaa (lois-ta-vaa!) työtä hakuruudussa. Sanna vei sinne useamman variksen ja kaikki koirat suorittivat sen motivoidun heiton kanssa. Ihan leikiten läpäisisivät taippareiden hakuruudun noilla suorituksilla, osa jopa ylitti oman tasonsa reippaasti. Olen niin ylpeä treenikaveristani. :)

Vappu kun on mitä on, niin kokeiltiin variksella pelkästään markkeerausta. Ei ottanut, ei edes ärähdyksellä. Tässä kohtaa Sanna piti pienen puhuttelu. Eli jos nyt ollaan 5 vuotta menty positiivisilla keinoilla ilman tulosta, niin onko se tie jo käyty loppuun? Pakkohan siinä oli myöntää, että keinot olivat aika lopussa. Annoin Sannalle luvan kokeilla pientä pakottamista ja Sannaan luotan ihan täysin. Eräästä huonosta kouluttajakokemuksesta johtuen olen varonut Vapun kanssa kovia otteita, mutta Sannalla on taito kohdella koiraa lempeästi, mutta tiukasti. Eikä koskaan menetä malttiaan koiran kanssa, mistä pitäisi kyllä ottaa oppia.

Who is who?
Sanna otti Vapun eteensä hihnassa ja pisti variksen sen suuhun. Paijasi päätä, naputti nenää ja kehui rauhallisesti. Kun Vappu yritti pyristellä irti variksesta, Sanna tukisti sitä hiukan poskesta, tuijotti tiukasti silmiin ja murahti vaimeasti. Kaikki tämä siis lempeästi ja vakuuttavasti, Vappu ei missään vaiheessa mennyt paniikkiin tai edes hätääntynyt. Ja ihme tapahtui! Suunnilleen 10 minuutin jälkeen Vappu silminnähden luovutti ja Sanna sai taivutettua sen tahtoonsa. Sanna pystyi hellittämään otteensa Vapusta ja se piti kuin pitikin varista suussaan! Tepasteli luokse, piti varista kunnon otteella eikä todellakaan yrittänyt sylkäistä pois. Meinasin haljeta riemusta, aika harras hetki kun tietää, kuinka paljon tätä ollaan jumpattu.

Sanna huomioi, että koko porukka oli kehittynyt jo pelkästään koirien rauhoittumisessa tehtävien välissä. Onneksi meistä näki, että ollaan tässä välissä niitä hommiakin tehty ja vielä ihan Sannan ohjeiden mukaan. Sannalla ja Allilla oli pitkä reissu takana ja on ihan uskomatonta, miten Sanna viitsii käyttää vähäistä vapaa-aikaansa meidän kouluttamiseen. Toivon myös Sannan takia, että palkinto tulisi joskus tulosten muodossa. :D

Hennan Freija muuten läpäisi eilen taipparit upeasti! Tässä näyte luovutuksesta:

Ekat Kalasataman treenit 10.5.

Kesäkaudeksi PSK sai vuokrattua kentän Helsingin Kalasatamasta. Pieni rupuskahan se kenttä oli, mutta ihana että saatiin edes joku paikka muutamaksi kerraksi kuukaudessa.

Meidän kilpailevien ryhmässä on tällä hetkellä vain kolme koiraa, joten saatiin Almalta oikein teho-opetusta. Alma oli suunnitellut treenit torstain kisoja varten, eli paljon tekniikkaa vain viidellä hypyllä ja yhdellä putkella.

Aatu ja Morris suoriutuivat omista radoistaan aivan leikiten. Molemmat koirat kuuntelivat ohjaajiaan ja taisivat suorittaa radan ihan virheettömästi. Entäs meidän Vappu sitten? Arvatkaa, kuinka monta virhettä voi tehdä 14 esteellä? Väitän, että ainakin 6, ehkä jopa 8. Onneksi en pysynyt laskuissa. Mutta luoja se koira on taas täynnä VIRTAA! Kevätmasennus-mikälie on jäänyt taakse ja taas mulla on koira, joka lähtee ihan lapasesta päästessään radalle. Vappu pistää korvat kiinni ja suorittaa esteitä ihan oman mielensä mukaan, hiekka vain pöllyää.

Alman mukaan Vappu pitää pitää tiukasti omassa ohjauksessa koko ajan läpi radan, eikä sitä saa päästää irtoamaan. Niissä irtoamisissa on aina se vaara, että vauhdin hurma vie koiran mennessään. Vastakkaisella kädellä ohjaten Vappu tottelikin hienosti, eikä päässyt karkailemaan. Saatiin siis ihan onnistunutkin suoritus lopuksi, mutta nyt on taas palattava siihen väsytystaktiikkaan. Ennen jouduin viemään Vappua aina koirapuistoon ennen kisoja, jotta päästelisi siellä pahimmat höyryt pois. Eihän se yleensä auttanut, mutta saattoi hillitä jonkin verran. Parempi näin päin kuitenkin.

Mulle jäi todella hyvä mieli treeneistä. Kenttä oli uusi ja pitkä treenitauko takana, eli en odottanutkaan huippusuoritusta. Olin kuitenkin todella yllättynyt siitä, miten innoissaan Vappu taas oli. Treenin jälkeen se jaksoi vielä kirmailla Morriksen kanssa siellä teollisuusalueen hiekkakuopilla. Vappu is bäk. :-)

Tehoviikko ja kurinpalautus

Monta viikkoa jo on menty tekemättä yhtään mitään hyödyllistä. Viime perjantain agi-kisoihin ei päästy kun sairastuin flunssaan (ja satoi vettä koko illan). Kalenteri on täyttynyt kaikesta koiriin liittymättömistä asioista, joten aikamoinen treenipaussi on ollut. Tilanne korjataan välittömästi.

Onneksi tänään alkaa agilityn kesätreenikausi, eli meillä on jatkossa vuoro jossain Kalasataman ulkokentällä aina parittomien viikkojen maanantaisin. Ja ihana Alma tulee meitä taas kouluttamaan! Hyvä päästäkin aloittamaan tänään, koska torstaina onkin sitten virallinen startti Ojangossa. Sinne lähdetään muuten pitkästä aikaa edustamaan koko treenikolmikon voimin.

Huomista odotan erityisestä, koska silloin on vuorossa Fontellin Sannan nometreenien osa II. Helmikuussahan käytiin Sannan luona treenaamassa Pilkanmaalla, ja huomenna pidetään Vaakkoissa tsekkaus missä mennään. Kovasti toivon, että kehitystä olisi nähtävissä, mutta toisaalta on tässä aika pitkä taukokin ollut. Pitää olla realistinen ja minähän olen aina vähän pessimistinen mitä nometouhuihin tulee. Mutta huomisesta teen taatusti perusteellisen selvityksen, onko se mukavaa kirjoitettavaa vai ei, se jää nähtäväksi. ;-)

Toivottavasti nämä agi- ja nometreenit peräkkäisinä päivinä eivät ole Vapulle liikaa. Se kun on tainnut jo tottua laiskaan ja treenittömään elämään.