Jestas mikä treeni tiistaina! Lähes 5 tuntia Vaakkoissa Fontellin Sannan johdolla riitti kyllä viemään voimat kaikilta, mutta silti olin vielä yölläkin aivan täynnä intoa. Sannan tyyli sopii meidän blondikerholle aivan loistavasti. Sannalta ollaan saatu todella toimivia harjoitusmalleja koiran hallintaan ja johtajuuden vahvistamiseen. Sanna osaa lukea koiria, keksii ratkaisut varmaan kaikkiin ongelmiin ja osaapa vielä selittää kaiken meillekin ymmärrettävästi. Mii laik it ö lot! *aaltoja!*
Taustana siis, että tammikuussa oltiin Sannan luona Pilkanmaalla treenaamassa tällä samalla porukalla, eli mukana olivat Henna & Freija, Liisa & Papu, Nina & Hurma sekä Krista & Kuura. Nyt oli tällainen lopputsekin paikka, että missä mennään, miten ollaan edistytty ja onhan se treenaaminen kuivalla maalla ihan eri asia.
Taustana siis, että tammikuussa oltiin Sannan luona Pilkanmaalla treenaamassa tällä samalla porukalla, eli mukana olivat Henna & Freija, Liisa & Papu, Nina & Hurma sekä Krista & Kuura. Nyt oli tällainen lopputsekin paikka, että missä mennään, miten ollaan edistytty ja onhan se treenaaminen kuivalla maalla ihan eri asia.
Markkeeraukset:
Aloitettiin ykkösmarkkeerauksilla dameilla kahteen eri paikkaan. Kun koira suoritti ne hyvin, tehtiin kakkonen samoihin tuttuihin paikkoihin. Vappu teki taas vaput, eli löysi kyllä damin muttei nostanut sitä. Dami tippui ensimmäisellä kerralla sellaiseen pusikkoon etten itse nähnyt mitä koira touhusi, joten harmittavasti en päässyt puuttumaan sen käytökseen. Uusintaheitossa dami ei meinannut nousta edes ärähdyksellä. Ikävää että tästä on nyt tullut uusi ongelma. Jouduin pistämään koiran kiinni ja pakotin sen kantamaan damin suussaan lähetyspaikalle. Vapullahan ei ole minkäänlaisia vaikeuksia löytää damia, mutta se on hyvä teeskentelemään etsimistä… Onneksi sentään ärähdys oikeassa paikassa auttaa, on se jo jotain. Kun noston sai toimimaan kurinpalautuksen jälkeen, olivat palautukset ihanan innokkaita. Käteen en niitä saanut, mutta siihen en tällä kertaa puuttunut ollenkaan.
Seuraavaksi muutettiin lähetyskulmaa, vaikka heittopaikat säilyivät samoina. Ensimmäisessä ykkösessä Vappu palasi tyhjänä, ja dami oli kuulemma jäänyt puuhun kiinni. :D Eihän sen pitäisi koiraa haitata jos damiin ylettyy, mutta Vapun mielestä oli hyvä tekosyy jättää noutamatta. Ovela pirulainen…
Paljon oli parannettavaa, mutta noudot paranivat selvästi loppua kohden. Sitä nosto-ärähdystäkään ei tarvittu muutaman ensimmäisen kerran jälkeen, vaan Vappu työskenteli iloisesti, ehkä hieman normaalia hitaammin.
Vesityö:
Ranta oli todella haastava: mutainen ja upottava suo. Muille tehtiin lokilla ensin lyhyt vesinouto, sitten siirrettiin lähetyspaikkaa aina vain syvemmälle maahan. Koirilla oli selvästi vaikeuksia veteen menon kanssa. Meillä kun suuri vaikeus on riista, niin aluksi kokeiltiin Vapun veteen menoa damilla. Pienellä kannustuksella Vappukin kävi heittämässä talviturkin ja toi damin hienosti käteen. Lokilla sama juttu, eli sen suhteen meillä ei ole ongelmia. Toinen heitettiin vähän kauemmaksi, mutta matka lähinnä lisää hakuintoa. Tosin otin molemmat lokit vastaan heti rannassa, eli Vappu ei joutunut kantamaan tuota albatrossin kokoista lokkia maalla ollenkaan.
Hakuruutu:
Tästä tehtävästä riittää muisteltavaa vielä pitkiksi ajoiksi! Kaikki koirat (Vappua lukuun ottamatta) tekivät aivan loistavaa (lois-ta-vaa!) työtä hakuruudussa. Sanna vei sinne useamman variksen ja kaikki koirat suorittivat sen motivoidun heiton kanssa. Ihan leikiten läpäisisivät taippareiden hakuruudun noilla suorituksilla, osa jopa ylitti oman tasonsa reippaasti. Olen niin ylpeä treenikaveristani. :)
Vappu kun on mitä on, niin kokeiltiin variksella pelkästään markkeerausta. Ei ottanut, ei edes ärähdyksellä. Tässä kohtaa Sanna piti pienen puhuttelu. Eli jos nyt ollaan 5 vuotta menty positiivisilla keinoilla ilman tulosta, niin onko se tie jo käyty loppuun? Pakkohan siinä oli myöntää, että keinot olivat aika lopussa. Annoin Sannalle luvan kokeilla pientä pakottamista ja Sannaan luotan ihan täysin. Eräästä huonosta kouluttajakokemuksesta johtuen olen varonut Vapun kanssa kovia otteita, mutta Sannalla on taito kohdella koiraa lempeästi, mutta tiukasti. Eikä koskaan menetä malttiaan koiran kanssa, mistä pitäisi kyllä ottaa oppia.
Who is who?
Sanna otti Vapun eteensä hihnassa ja pisti variksen sen suuhun. Paijasi päätä, naputti nenää ja kehui rauhallisesti. Kun Vappu yritti pyristellä irti variksesta, Sanna tukisti sitä hiukan poskesta, tuijotti tiukasti silmiin ja murahti vaimeasti. Kaikki tämä siis lempeästi ja vakuuttavasti, Vappu ei missään vaiheessa mennyt paniikkiin tai edes hätääntynyt. Ja ihme tapahtui! Suunnilleen 10 minuutin jälkeen Vappu silminnähden luovutti ja Sanna sai taivutettua sen tahtoonsa. Sanna pystyi hellittämään otteensa Vapusta ja se piti kuin pitikin varista suussaan! Tepasteli luokse, piti varista kunnon otteella eikä todellakaan yrittänyt sylkäistä pois. Meinasin haljeta riemusta, aika harras hetki kun tietää, kuinka paljon tätä ollaan jumpattu.
Sanna huomioi, että koko porukka oli kehittynyt jo pelkästään koirien rauhoittumisessa tehtävien välissä. Onneksi meistä näki, että ollaan tässä välissä niitä hommiakin tehty ja vielä ihan Sannan ohjeiden mukaan. Sannalla ja Allilla oli pitkä reissu takana ja on ihan uskomatonta, miten Sanna viitsii käyttää vähäistä vapaa-aikaansa meidän kouluttamiseen. Toivon myös Sannan takia, että palkinto tulisi joskus tulosten muodossa. :D
Hennan Freija muuten läpäisi eilen taipparit upeasti! Tässä näyte luovutuksesta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti