Olarikeikka 17.6.

kuva: Nina Brännare

Eilen 21.6. en ehtinyt agilityyn, joten teen pikkupäivityksen viime viikkoisesta Olarin keikasta. Ninan piti tehdä Hurmalle vaakulla pieni muistuttelutreeni taippareita varten, joten kokeiltiin sitä varista hiukan Vapullekin.

Liisa on vannoutunut naksuttelija, joten Liisa sai ensin kokeilla variksen nostamista naksulla. Nopeasti Vapulle muistui mieleen mistä naksuttelussa on kysymys. Aluksi se sai palkan aina vilkaistessaan varista, sitten koskettaessa sitä nenällä ja lopuksi jo hiukan nyhtämällä. Ei kokeiltu nyt nostoon asti, mutta kyllä se tuolla nousisi ennen pitkää. Ja ei, tällä menetelmällä ei kaiveta taipumuksia esiin. Niitä ei tällä koiralla ole, piste.

Tein vielä pakoteharjoituksen Sannan oppien mukaan. Johtuiko sitten ympäröivistä häiriökavereista vai mistä, mutta variksen pitäminen meni huomattavasti vastahakoisemmin kuin aiemmin. Sai tosissaan jumpata että suostui pitämään sitä hetken aikaa suussa.

Muistaakseni mulla on vielä muutama varis pakkasessa, mutta taidan jättää nome-hommat vähän vähemmälle. Kuukauden päästä olisi tokon joukkue-sm-kisat. Pitäisiköhän aloittaa treenaaminen???

Mejäkoe 13.6. Raaseporissa

Nollahan sieltä napsahti. Itse pidin ykköstä todennäköisenä ennen koetta, mutta nollatuloksesta huolimatta jäi ihan hyvä fiilis. Tällaista tämä koirarheilu välillä on. Mulla on edelleenkin helkkarin hyvä jälkikoira, mutta millä sen saa näkymään tuloksissa??

Tosi harmittava tilanne, että ensin meille arvottiin ihan karsea jälki. Siis todella vaikeakulkuinen. Ensimmäinen osuus törkeää risukkoa ja hakkuualuetta. Piti pitää toista kättä naaman edessä ettei saanut naarmuja ja vaatteisiin tuli reikiä. Onneksi oli myös niin pitkät koivet, niin pystyi astelemaan niiden risukasojen yli. Vappu veti sen ihan suvereenisti läpi! Mieliala nousi huomattavasti kun päästiin siitä peikkometsästä pois ilman hukkaa.

Ensimmäisen kulman Vappu oikaisi ja siinä vaiheessa kävi jo mielessä, että nyt ei mene ihan putkeen. Vapun normaali jäljestystyylihän on aivan käsittämättömän luotisuoraa nenä maassa -jäljestystä. Yleensä Vappu ei tee mitään tarkistuslenkkejä tm. ylimääräistä, porhaltaa vain kaavion mukaisesti kaadolle. Siksi se vauhtikin on niin nopea.

Kun päästiin aukealle mihin oli istutettu tiheään kuusia, ei jälki todellakaan ollut enää suora. Siellä se mutkitteli kuusentainten välissä ja Vappu poikkesi jäljeltä määrätietoisesti kolme kertaa samaan suuntaan! Siis niin määrätietoisesti, että eksytettiin tuomarikin. ;-) Kolme hukkaa = nolla. Tuomari Juhani Heikniemi totesi, että Vapulla loppui kiinnostus jäljestämiseen ja mä olin ihan masentunut. Sellaista ei ole meinaa koskaan tapahtunut. Treenimielessä suoritettiin loppumatka (sekin karmeaa vadelmapiikkipöheikköä) eikä Vapulla ollut siinä mitään ongelmia. Mua sapetti kun ajattelin miten ykkösestä tuli nolla vain sen takia, että Vapulla oli päähänpinttymä sinne väärään pusikkoon.

Onneksi juttelin mun oppaan kanssa kokeen jälkeen. Se kertoi, miten niillä oli veretyksen jälkeen peura klompsutellut jäljen yli. Ja tarkemmin mietittyään totesi, että se tapahtui juuri siinä meidän hukka-paikassa. Harmittaa että juuri tuo jälki sattui meille, mutta toisaalta olen iloinen että siihen nollaan löytyi selvä syy. Kyllähän Vapun olisi pitänyt pysyä jälkiuskollisena, vaikka siitä olikin peura mennyt. Tuo koira on vaan niin kokematon, että kaikki häiriöt tekevät tehtävänsä. Nyt olisi kova into päästä seuraavaan kokeeseen...

Mutta olipa hauskaa pitkästä aikaa! Metsässä on kyllä ihanaa liikkua ja mulle sattui vielä tosi kiva jälkipari. Jos tässä kokeessa olisi jaettu Paras Yritys -palkinto, me ei oltaisi saatu sitä. Tuomari ei tainnut arvostaa sitä risusavotan selvittämistä tarpeeksi, kun ei siinä arvostelussakaan ollut mitään mainintaa infernaalisen hankalakulkuisesta jäljestä. :-P

Ei mitään lisättävää.

Agi-treenit 7.6.

Pikapäivitys eiliseltä; pohdin jälleen miten saada järjestettyä omat ja miehen menot, auton käytön, lapsen hoidon ja aikataulut illalle. Melkein jätin treenit väliin, mutta kun näitä on vain parin viikon välein, lähdin kuitenkin puikkelehtimaan keskustan ruuhkiin Kalasatamaan. Aina yhtä puistattava paikka. :/ Tosin tällä kertaa siellä vilisi ihmisiä ja järkkäreitä, Greeandayn keikan vuoksi. Eli tänään uudestaan Kalasatamaan!

Treeneissä saatiin Mirjan kanssa teho-opetusta. Tehtiin aluksi hyppytreeniä kolmella lähekkäin olevalla esteellä. Koirien piti hypätä ne ilman väliaskeleita ja molemmat olivat ihan suvereeneja hyppykoneita. Eivät ne muuta nähneetkään kuin namikipon. Rimat olivat ihan alhaalla ja kummasti tällä kertaa koiratkaan eivät ponnistaneet turhan korkealle. Kultaisilla on kuulemma oma hassu tyylinsä hypätä. :-D

Seuraava harjoitus oli todella nopeaa rataa, paljon valsseja ja välistä vetoja. Meikäläiselle aika haastavaa juosta TÄYSILLÄ ja pyörähdellä vielä vauhdissa. Alma piiskasi vain nopeampaan suoritukseen koko ajan, antoipa vielä kotiläksyksi juoksuohjelman. Siis mulle, ei koiralle. Yök, mä inhoan juoksemista…

Ihan tunnin loppuun vielä puomilla muutama kontaktiharjoitus. Nyt ollaan siis siinä tilanteessa, että kontaktiesteitä ei suoriteta kokonaan ennen kuin kontaktit ovat ihan kunnossa. Alma antaa luvan kun ollaan valmiita, eli kisoihin ei olla menossa vähään aikaan.

Mejä-treeni mökillä 6.6.

Mä olen laiska surkimus mitä tulee mejän treenaamiseen. Edellisestä jäljestä on kuitenkin aikaa yli puoli vuotta, joten pakko oli jotain nykäistä ennen ensi viikon koetta. Tuo kenkienkin syöminen toimi aika hyvänä motivaattorina…

Jälki ei ollut kovin pitkä, mutta siinä taisi olla ainakin 6 kulmaa. Maasto lähinnä hakkuualuetta, yksi ojan ylitys ja hieman traktoriuria. Tein jäljestä tarkoituksella haastavan, koska kulmilla niitä virheitä eniten sattuu. Päivä oli kuuma, joten uitin Vapun ennen suoritusta ja jälki oli aika tarkalleen 18 h vanha.

Upeaa, tarkkaa jäljestystä alkumatka. Kävi tekemässä aika pitkän hajutarkistuksen, mutta löysi itse takaisin jäljelle. Hurraa! Puolessa välissä tarkistuslenkki muodostui epäilyttävän pitkäksi ja suuntasi kohti järveä, joten hammasta purren jouduin palauttamaan takaisin jäljelle. Ojan ylityksessä ei mitään ongelmia, mistä olin aika yllättynyt.

Yllättävän paljon Vappu jäljesti ilmavainuisesti, minkä johdosta oikaisi ainakin pari kulmaa. Tavallaan olen pettynyt, että jäljestys ei sujunut niin luotisuorasti kuin esim. edellisessä kokeessa (jossa ainoa hukka tuli 5 metriä ennen kaatoa!!), mutta toisaalta vaikeaksi harkkajäljeksi pitkän tauon jälkeen ihan kelposuoritus. Mejä on laji, jossa todellakin vaadin Vapulta aika paljon ja vielä enemmän.

Oh no, not again!

Etsi viisi eroavaisuutta....

Joo, ei tarvitse sanoa yhtään mitään, mä TIEDÄN! Nämä jäivät tänään kenkähyllyyn ja niinhän siinä taas kävi. Ihan täysin oma moka. Mutta Vapulla on maku parantunut, nämä ovat ihan nahkaa. ;-)

Mitäs jätit, niin…

Hetkiä, jolloin voisi kuristaa oman koiran. Tällainen yllätys odotti himassa. Voin vain potkia itseäni, kun olin jättänyt lattialle lojumaan maailman ihanimmat korkkarit (joita olen käyttänyt säästeliäästi ja valitusti).

Vappu ei ole tehnyt tuhojaan vuosikausiin. Toisaalta raukka ei ole tottunut siihen, että treenataan näin vähän ja harvoin. Säännölliset treenit 2 krt/kk on aivan liian vähän meidän termiitille. Normiviikkoon kun on kuulunut useampi treeni, useampaa eri lajia.

Uusia kenkiä saa kaupasta, mutta mistä sitä aikaa saisi lisää?