Nollahan sieltä napsahti. Itse pidin ykköstä todennäköisenä ennen koetta, mutta nollatuloksesta huolimatta jäi ihan hyvä fiilis. Tällaista tämä koirarheilu välillä on. Mulla on edelleenkin helkkarin hyvä jälkikoira, mutta millä sen saa näkymään tuloksissa??
Tosi harmittava tilanne, että ensin meille arvottiin ihan karsea jälki. Siis todella vaikeakulkuinen. Ensimmäinen osuus törkeää risukkoa ja hakkuualuetta. Piti pitää toista kättä naaman edessä ettei saanut naarmuja ja vaatteisiin tuli reikiä. Onneksi oli myös niin pitkät koivet, niin pystyi astelemaan niiden risukasojen yli. Vappu veti sen ihan suvereenisti läpi! Mieliala nousi huomattavasti kun päästiin siitä peikkometsästä pois ilman hukkaa.
Ensimmäisen kulman Vappu oikaisi ja siinä vaiheessa kävi jo mielessä, että nyt ei mene ihan putkeen. Vapun normaali jäljestystyylihän on aivan käsittämättömän luotisuoraa nenä maassa -jäljestystä. Yleensä Vappu ei tee mitään tarkistuslenkkejä tm. ylimääräistä, porhaltaa vain kaavion mukaisesti kaadolle. Siksi se vauhtikin on niin nopea.
Kun päästiin aukealle mihin oli istutettu tiheään kuusia, ei jälki todellakaan ollut enää suora. Siellä se mutkitteli kuusentainten välissä ja Vappu poikkesi jäljeltä määrätietoisesti kolme kertaa samaan suuntaan! Siis niin määrätietoisesti, että eksytettiin tuomarikin. ;-) Kolme hukkaa = nolla. Tuomari Juhani Heikniemi totesi, että Vapulla loppui kiinnostus jäljestämiseen ja mä olin ihan masentunut. Sellaista ei ole meinaa koskaan tapahtunut. Treenimielessä suoritettiin loppumatka (sekin karmeaa vadelmapiikkipöheikköä) eikä Vapulla ollut siinä mitään ongelmia. Mua sapetti kun ajattelin miten ykkösestä tuli nolla vain sen takia, että Vapulla oli päähänpinttymä sinne väärään pusikkoon.
Onneksi juttelin mun oppaan kanssa kokeen jälkeen. Se kertoi, miten niillä oli veretyksen jälkeen peura klompsutellut jäljen yli. Ja tarkemmin mietittyään totesi, että se tapahtui juuri siinä meidän hukka-paikassa. Harmittaa että juuri tuo jälki sattui meille, mutta toisaalta olen iloinen että siihen nollaan löytyi selvä syy. Kyllähän Vapun olisi pitänyt pysyä jälkiuskollisena, vaikka siitä olikin peura mennyt. Tuo koira on vaan niin kokematon, että kaikki häiriöt tekevät tehtävänsä. Nyt olisi kova into päästä seuraavaan kokeeseen...
Mutta olipa hauskaa pitkästä aikaa! Metsässä on kyllä ihanaa liikkua ja mulle sattui vielä tosi kiva jälkipari. Jos tässä kokeessa olisi jaettu Paras Yritys -palkinto, me ei oltaisi saatu sitä. Tuomari ei tainnut arvostaa sitä risusavotan selvittämistä tarpeeksi, kun ei siinä arvostelussakaan ollut mitään mainintaa infernaalisen hankalakulkuisesta jäljestä. :-P
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti